vastavaikutukset

Vastavaikutukset ovat lääkkeen tai muun aineen ensisijaisen terapeuttisen vaikutuksen ohella ilmenviä tahattomia ja usein ei-toivottuja vaikutuksia. Ne voivat vaihdella lievistä vakaviin ja niitä voidaan esiintyä annostuksesta riippumatta tai osittain annoksen mukaan. Suomessa käytetään usein termiä haittavaikutukset, mutta vastavaikutukset tarkoittavat samaa käsitettä ja niitä käsitellään lääketieteellisessä turvallisuudessa.

Vastavaikutukset voidaan luokitella useilla tavoilla. Yleisimmäksi erotteluksi muodostuu esiintymistiheys (yleiset, melko harvinaiset, harvinaiset, erittäin harvinaiset) sekä vakavuus (lievät vs. vakavat). Lisäksi ne voivat olla peräisin lääkkeen farmakologisesta toiminnasta, yliherkkyyssynnynnöistä reaktioista tai idiosynkraattisista reaktioista. Ajankohdan perusteella ne voivat olla akuutteja tai viiveellä ilmaantuvia.

Esimerkkejä yleisistä vastavaikutuksista ovat pahoinvointi, päänsärky, huimaus, väsymys sekä ruoansulatuskanavan oireet. Vakavammat, harvinaisemmat reaktiot voivat liittyä esimerkiksi maksaan, sydämeen, ihottumiin tai hengitysvaikeuksiin, ja ne vaativat aina lääkärin arviota. Monissa tapauksissa vastavaikutukset liittyvät annokseen ja ne voivat lieventyä tai hävitä annosta pienentämällä, vaihtamalla lääke tai lopettamalla hoito.

Potilaille ja terveydenhuollon ammattilaisille vastavaikutukset ovat keskeinen osa turvallisuusarviointia. Lääketietojen pakkausselosteet ja kansalliset haittavaikutusrekisterit tarjoavat tietoa tunnetuista reaktioista ja niiden esiintymistiheydestä. Potilaita kannustetaan raportoimaan epäilyttävät tai vakavat vastavaikutukset, mikä parantaa lääkkeiden turvallisuutta yleisesti.