vasodilataatioaivon

Vasodilataatioaivoissa tarkoittaa aivojen verisuonten laajentumista, mikä lisää paikallista verenvirtausta. Se on osa neurovaskulaarista säätelyä ja vastaa aivotoiminnan energiatarpeiden täyttämisestä.

Mekanismit: Autoregulaatio ylläpitää vakaata verenvirtausta keskihintaan nähden, mutta paikallisella tasolla verisuonia voivat laajentaa hiilidioksidin (CO2) nousu, pH:n muutos sekä metaboliittien kuten adenosiinin vaikutus. Myös endoteliaalisten välittäjäaineiden, kuten typpioksidin NO ja prostaglandiinisynteesin tuotteet, rooli on tärkeä. Astrocytit ja muut glialiset solut välittävät signaaleja, jotka koordinoivat verisuonten laajenemista alueilla, joissa neuronien toiminta on lisääntynyt.

Mittaukset: Neurovaskulaarista vastetta voidaan todeta fMRI:n BOLD-signaalin kautta, joka heijastaa verenvirtausta ja hapenkulutusta. Transkraniaalinen Doppler-ultraäänitutkimus (TCD) mittaa verenvirtauksen nopeuden muutoksia, ja PET sekä muut kuvantamismenetelmät voivat paikantaa verenkiertomuutoksia tarkemmin.

Merkitys terveydelle: normaalisti vasodilataatio on keskeinen osa aivoverenkierron sopeutumista ja paikallista toimintaa. Poikkeavuudet voivat liittyä migreeniin, iskeemisiin tiloihin tai subaraknoidisen verenvuodon jälkeiseen vasospasmiin, mikä voi vaikuttaa aivokudoksen hapensaantiin.

Lääkinnällinen näkökulma: vasodilataatioon liittyviä hoitolinjoja hyödynnetään esimerkiksi nimodipiinin kaltaisissa lääkkeissä, joita käytetään vasospasmin ehkäisyyn subaraknoidisen verenvuodon jälkeen. Migreenin hoidossa taas valmisteet, jotka vaikuttavat CGRP- ja muiden välittäjäaineiden kautta verisuonten säätelyyn, pyritään estämään liiallista vasodilataatiota. Hoito on potilaskohtainen ja tarkoituksenmukainen kliinisen tilanteen mukaan.