vasoaktiiviset

Vasoaktiiviset aineet ovat aineita, jotka vaikuttavat verisuonten sileän lihaksen tonukseen ja siten verenkierron vastukseen sekä verenpaineeseen. Ne voivat olla endogeenisiä kehon omia välittäjäaineita tai eksogeenisiä lääkeaineita, joita käytetään kliinisessä hoidossa. Vasuaktiiviset voivat muuttaa verisuonten tonusta joko vasokonstriktiolla (verisuonten supistuminen) tai vasodilataatiolla (verisuonten laajentuminen).

Yleinen luokitus ja mekanismit perustuvat vaikutukseen verisuonten säätelyyn: vasokonstriktorit eli vasopressorit lisäävät verenpainetta supistamalla verisuonten resitanssia, usein vaikuttaen alfa-adrenergisiin reseptoreihin. Vasodilataattorit puolestaan alentavat verenpainetta laajentamalla verisuonia; vaikutus voi tapahtua suoraan sileän lihaksen toimintaa kautta, endoteliaalisen NO:n (typpioksidin) vapautumisen kautta tai endoteelin tuotosten kautta. Vasoaktiiviset aineet voivat vaikuttaa myös muiden verenkiertoon liittyvien muuttujien, kuten sydämen toiminnan tai verenkierron jakautumisen kautta.

Endogeenisiä vasoaktiivisia välittäjäaineita ovat muun muassa nitrioksidi (NO), endoteliini, angiotensiinireaktiot ja vasopressiini, sekä adrenaliini ja noradrenaliini, jotka voivat toimia sekä vasokonstriktoreina että sydämen sykkeen ja läpäisyn kautta. Eksogeenisia esimerkkejä ovat vasopressorit kuten norepinefriini (noradrenaliini), adrenaliini, fenylefriini sekä vasodilataattorit kuten nitroprussidi, nitroglyseriini, hydralatsiini ja jotkutkaliumkanavan salpaajat.

Käyttötilanteet vaihtelevat: kriittinen shokki, anestesia ja tehohoito, sydän- ja verisuonisairauksien provosoima verenpaineen säätö sekä hypertensiiviset hätätilat. Haittavaikutukset voivat johtua liiallisesta verisuonten supistumisesta, sydämen toiminnan epätasapainosta tai paikallisesta iskemianriskin lisääntymisestä.