Vasodilataattorit

Vasodilataattorit ovat lääkkeitä, jotka laajentavat verisuonia rentouttamalla verisuonten sileää lihasta. Laajeneminen pienentää verenpaineen vastusta ja keventää sydämen työtaakkaa, mikä parantaa verenkiertoa. Vaikutus kohdistuu eri verisuonityyppeihin riippuen aineesta: jotkut laajentavat pääasiassa valtimoita, toiset laskimoita, ja osa vaikuttaa sekä valtimoihin että laskimoihin. Keskeiset mekanismit liittyvät endoteelin vapauttamaan NO:n tasapainon, cGMP-polkuun, kalsiumkanavien salpaamiseen sekä kaliumkanavien avautumiseen, mikä johtaa sileän lihaksen rentoutumiseen.

Vasodilataattoreita voidaan luokitella usealla tavoin. Arteriolaariset vasodilataattorit laajentavat valtimoita ja alentavat systeemistä verenpainetta (esim hydralazin, minoksidiili; sekä jotkut dihydropyridine-kalsiumkanavan salpaajat kuten amlodipiini). Venodilataattorit laajentavat pääasiallisesti laskimoita ja vähentävät veren paluuta sydämeen (esim nitraatit: glyseryylitrinitraatti ja isosorbididinitraatti). Natriumnitroprussidi on voimakas vasodilataattori, jolla on sekä valtimo- että laskimovaikutus ja jota käytetään usein akuutteihin tilanteisiin. Lisäksi nykyaikaisissa hoidoissa käytetään muita vasodilataatioon liittyviä aineita, kuten PDE5-estäjiä (esim. sildenafil PAH-hoidossa) ja endothelin-reseptorin antagonisteja sekä prostacyklinianalogit.

Käyttökohteita ovat verenpaineen alentaminen, angina pectoris -oireiden lievittäminen nitrataatioilla, sydämen vajaatoiminnan afterloadin vähentäminen sekä keuhkoverenpainetaudin hoidossa. Haittoja voivat olla päänsärky, huimaus, hypotonia sekä turvotus; nitrattien toleranssi on yleistä. Yhteisvaikutukset voivat olla vaarallisia, esimerkiksi nitrattien ja PDE5-estäjien yhdistelmä voi aiheuttaa elintoimintojen vaarallista alênemista. Vasodilataattorit vaativat yleensä lääkärin määräyksen ja potilaan tilan säännöllistä seurannaa.