varttumisnopeutta

Varttumisnopeutta (vaihtoehtoisesti varttumisnopeus) kuvaa biologisen yksilön tai sen osien kehitysvaiheiden etenemisen nopeus ajan funktiona. Se on määrä, jolla esimerkiksi kasvien versoja, lehtiä tai kukintaa muodostuu sekä miten nopeasti yksilöt siirtyvät kohti täysikasvuista, aineellisesti tai funcitioidullisesti valmiiksi määriteltyä kehitystasoa. Käytännössä varttumisnopeus voidaan mitata joko populaatiotasolla, jolloin seurataan, kuinka monta kehitysvaihetta saavutetaan tietyssä ajassa, tai yksilötasolla, jolloin tarkastellaan kehitystason muutosta aikayksikössä.

Mittaus ja mallit ovat riippuvaisia sovelluksesta. Kasvitutkimuksessa varttumisnopeutta arvioidaan usein kasvukauden aikana tapahtuvan kehityksen aikajanan perusteella, esimerkiksi ajassa tapahtuvan siirtymisen kautta eri kehitysvaiheisiin. Lämpötilan vaikutus on keskeinen, ja monissa malleissa käytetään lämpötilaan perustuvia mittareita, kuten termal time -periaatetta, jossa lämpötilan kumulatiivinen vaikutus ennustaa kehitysvauhtia. Tällaiset mallit auttavat erottamaan biologisen kehityksen ajallisia eroja ympäristötekijöistä.

Suurimmat vaikuttavat tekijät ovat genotyyppi (laji tai lajikkeen ominaisuudet), ympäristöolosuhteet (valon määrä, lämpö, kosteus, ravinteet), sekä kasvuhormonien säätely ja stressiolosuhteet. Varttumisnopeutta voi pyrkiä hallitsemaan esimerkiksi viljelykasvien aikataulujen optimoimiseksi, jolloin kukinta, sadonkorjuu ja laatu voidaan sijoittaa paremmin ympäristöön sopivaan ajankohtaan.

Näin ollen varttumisnopeus on keskeinen käsite kehitysbiologiassa ja sovelluksissa, kuten maataloudessa, metsätaloudessa ja ekologiassa, kun pyritään ymmärtämään ja ennakoimaan organismien kehityksen kestoa ja ajoitusta.