varovaisuudesta

Varovaisuudesta käsitellään yleisesti käytöstä ja ajattelutapaa, jossa toimijat pyrkivät välttämään riskejä, vahinkoja tai virheitä. Varovaisuus tarkoittaa harkintaa, riskien tunnistamista ja tarvittaessa suunnitelmien muuttamista tai hidastamista, jos lisätietoja tai todennäköisyydet ovat epäselviä. Sillä on sekä jokapäiväisessä elämässä että ammatillisessa toiminnassa tärkeä rooli turvallisuuden, laadun ja luotettavuuden näkökulmasta.

Sanan varovaisuus taustalla on varovainen-ominaisuus, joka juontaa verbistä varoa, tarkoittaen varoa tai olla varuillaan. Varovaisuus viittaa siis sekä asenteeseen että käytännön menettelyihin, joissa ennakoidaan mahdollisia haittoja ja pyritään minimoimaan ne ennen niiden ilmenemistä.

Käytännössä varovaisuutta sovelletaan monilla aloilla. Arjessa se voi tarkoittaa huolellista rahan ja ajan käytön, riskien huomioimista vakuutuksissa tai terveysvalinnoissa. Työpaikoilla varovaisuus näkyy turvallisuus- ja laaduntarkkailussa, ohjeiden noudattamisessa sekä riskinarvioinnissa. Lainsäädännössä varovaisuus ja varovaisuusperiaate sekä varovaisuuslainsäädäntö korostavat ennakoivaa toimia erityisesti ympäristön ja terveyden suojelussa.

Varovaisuus ei ole pelkästään vastapuolen varmistelua; se on tasapainon hakemista mahdollisten haittojen vähentämisen ja toiminnan tehokkuuden välillä. Varovaisuuden tarkoitus on ehkäistä vakavia haittoja pitäen samalla huolta toiminnan edellytyksistä ja taloudellisesta mielekkyydestä.