varmennusmenetelmät

Varmennusmenetelmät ovat menetelmiä ja prosesseja, joilla varmistetaan tiedon, identiteetin tai tapahtuman aitous, eheys ja läpinäkyvyys. Niitä sovelletaan sekä digitaalisessa että fyysisessä kontekstissa, ja ne muodostavat tärkeän osan tietoturvaa, oikeudellista todentamista sekä riskienhallintaa.

Yleisiä digitaalisen varmentamisen keinoja ovat digitaaliset allekirjoitukset, varmenteet ja julkisen avaimen infrastruktuuri (PKI). Digitaalinen allekirjoitus liittää viestin vastaanottajan näkökulmasta luotettavasti kirjoittajan yksityisellä avaimella tuotetun allekirjoituksen, jonka aitouden voi todentaa julkisella avaimella. Varmenteet vahvistavat allekirjoittajan identiteetin ja avaimen oikeellisuuden, ja niitä myöntävät sertifikaatintämyöntäjät sekä laaditaan luottamusketjuun.

Identiteetin varmentaminen voi sisältää rekisteröinnin ja henkilöllisyyden todentamisen sekä usein todennuksen usealla keinolla, kuten kaksivaiheisella tunnistuksella, biometrisillä menetelmillä tai luotettavilla tunnistuskanavilla. Näin varmistetaan, että oikea henkilö saa käyttää resursseja tai tehdä tiettyjä toimenpiteitä.

Datan eheyden varmentaminen perustuu kryptografisiin hash-arvoihin ja aikaleimoihin, jotka osoittavat sisällön muuttumattomuuden. Verkkopalveluissa sertifikaattien tilan tarkistamiseen käytetään menetelmiä kuten mitätöintilistat (CRL) ja Online Certificate Status Protocol (OCSP).

Kansainväliset viitekehykset, kuten EU:n eIDAS-asetus, ohjaavat luottamuspalveluiden ja sähköisen tunnistamisen käyttöä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Riskit liittyvät luottamukseen, vanheneviin varmenteisiin sekä mahdolliseen väärinkäyttöön, joten politiikat, valvonta ja hätätilanteisiin varustetut prosessit ovat olennaisia.