varavaihtoehdot

Varavaihtoehdot tarkoittavat varasuunnitelmia tai toissijaisia vaihtoehtoja, joita organisaatio tai projekti pitää valmiina riskien hallitsemiseksi ja toimintakyvyn säilyttämiseksi. Niiden tarkoituksena on tarjota vaihtoehtoja, jos ensisijainen ratkaisu epäonnistuu, tila muuttuu tai uusi tiedonvaara realisoituu.

Varavaihtoehtoja käytetään laajasti eri aloilla, kuten tietotekniikassa, tuotannossa, logistiikassa, energiainfrastruktuurin hallinnassa sekä julkisessa hallinnossa ja kuluttajapäätöksissä. Niiden kehittäminen alkaa riskien ja kriittisten toimintojen kartoittamisesta, jonka jälkeen luodaan useita vaihtoehtoja ja arvioidaan niiden soveltuvuutta.

Prosessi seuraa tyypillisesti vaiheita: 1) tavoitteiden ja kriittisten toimintojen määrittäminen, 2) vaihtoehtojen muodostaminen ja rajojen asettaminen, 3) kriteerien kuten kustannus, suorituskyky, luotettavuus, toimitusaika ja yhteensopivuus mukainen arviointi, 4) ensisijaisen ratkaisun sekä varavaihtoehtojen valinta ja dokumentointi, 5) häiriötilanteen laukaisukriteerien määrittäminen ja testaaminen sekä 6) säännöllinen päivittäminen.

Hyödyt ovat parempi resilienssi, lyhyempi palautumisaika ja joustavampi päätöksenteko. Haasteita ovat kustannukset, hallinnallisen ja teknisen monimutkaisuuden lisääntyminen sekä päätöksenteon viivästykset, jos vaihtoehtoja on liian monta. Parhaat käytännöt ovat pitää varavaihtoehdot ajan tasalla, minimoida päällekkäisyydet, nimetä omistajat ja harjoittaa säännöllisiä testauksia ja päivityksiä.

Esimerkkejä: IT-turva- ja katastrofipalautus, jossa on toinen datakeskus; toimitusketju, jossa on vaihtoehtoisia toimittajia tai varastopaikkoja; energiajärjestelmät, joissa on useita sähköntarjoajia tai varavoimaloita; ohjelmistokehitys, jossa voidaan tehdä rollbackiin tai fallbackiin.