varautuneisuudesta

Varautuneisuus on persoonallisuuspiirre, jossa yksilö viihtyy paremmin pienissä seurissa, tarvitsee aikaa ennen reaktioita ja saa energiaa oleillessaan yksin tai rauhallisessa ympäristössä. Varautuneet ihmiset usein harkitsevat sanansa ennen puhumista, pitävät sisäisen maailman virikkeitä mielessään ja sekä hakeutuvat että arvostavat syvällisiä, merkityksellisiä keskusteluja suuremman määrän pintapuolista sosiaalista kontaktia sijaan.

Varautuneisuus ei ole sama asian kuin ujous tai sosiaalinen ahdistus. Ujous ja ahdistus liittyvät usein pelkoon sosiaalisista tuomioista tai pelon tunteisiin sosiaalisissa tilanteissa, kun taas varautuneisuus kuvaa mieluummin energiavarastojen hallintaa ja mieltymyksenä virittäytyä syvällisiin kokemuksiin hiljaisuudessa. Varautuneisuus esiintyy suurelta osin geneettisesti ja pharmacologisesti liukuvana piirteenä, mutta ympäristö ja elämänvaiheet voivat muuttaa ilmenemisen voimakkuutta ajoittain.

Käytännössä varautuneisuus näkyy arjessa monin tavoin. Työssä varautuneet voivat menestyä parhaiten tehtävissä, joissa tarvitaan itsenäisyyttä, keskittymistä ja huolellista suunnittelua. Verkostoituminen ja laajat, hektiset ryhmätilanteet voivat kuitenkin tuntua uuvuttavilta; tällöin rakenne ja selkeät roolit sekä mahdollisuus työn tekemiseen myös etä- tai itsenäisesti ovat hyödyllisiä. Oppimis- ja sosiaalisissa ympäristöissä tärkeää on antaa aikaa totuttautua ryhmään ja tarjota mahdollisuuksia syvällisiin, yhden-kahta-keskustelun muodoissa.

Varautuneisuus on osa ihmisen moninaisuutta eikä haitta itsessään. Se voi tarjota vahvuuksia, kuten kyvyn syvälliseen keskittymiseen, kuuntelemiseen ja harkittuun päätöksentekoon. Ymmärrys omasta tyyppistään voi parantaa vuorovaikutusta sekä yksilön että muiden kanssa.