varautuneisuuden

Varautuneisuus on suomenkielinen termi, joka viittaa henkilön tai organisaation valmiuteen varautua tuleviin tapahtumiin ja epävarmuuksiin sekä pidättäytyä riskin ottamisesta. Sanaa käytetään yleisesti kuvaamaan sekä yksilön epävarmuudenhallintaa että laajempia toimintatapamuodostelmia, joissa tehdään varautuviin toimenpiteisiin painottuvaa päätöksentekoa. Etymologisesti se muodostuu verbi varautua ja -neisuus- pääteesta, joka ilmaisee tilan tai ominaisuuden.

Käyttökonteksteja ovat henkilötason käyttäytyminen, organisaatiotason riskienhallinta sekä julkinen politiikka. Psykologiassa varautuneisuus viittaa varovaisuuteen, epävarmuuden sietämiseen ja informaation suojeluun liittyvään käyttäytymiseen. Johtamisessa ja hankintaprosesseissa korkea varautuneisuus voi näkyä suunnitelmallisuutena, varautumissuunnitelmien laatimisena, redundanssien ja puskurivarojen rakentamisena sekä muutosten hitaampana käyttöönottona. Taloudessa ja rahoituksessa se voi ilmetä kassavirran ja varojen riittävyyden varmistamisena sekä säästämisenä.

Mittaus on osin subjektiivista ja riippuu kontekstista; usein käytetään kysely- ja haastattelumenetelmiä sekä käyttäytymisanalyysiä. Varautuneisuus ei ole synonyymi pessimistiselle asenteelle, vaan se liitetään järjestelmälliseen riskienhallintaan ja valmistautumiseen. Käsite vaihtelee eri alojen välillä: yksilötasolla se kuvaa henkilökohtaista riskin suhdetta, organisaatioissa se heijastuu strategiassa ja toimintamalleissa, ja yhteiskunnassa se näkyy politiikoissa, jotka painottavat varautumista ja kriisinsietokykyä.