varautumiskyvyn

Varautumiskyvyn käsitteellä tarkoitetaan järjestelmän—yksilön, organisaation tai yhteiskunnan—kykyä ennakoida riskejä, varautua niihin sekä toipua häiriöistä. Varautumiskyky kattaa sekä ennaltaehkäisevät toimenpiteet että reagoinnin mahdollisuudet: riskinarvioinnin, suunnittelun, resurssien hallinnan, koulutuksen sekä yhteistyön eri toimijoiden välillä.

Keskeisiä osa-alueita ovat riskien tunnistaminen ja haavoittuvuuksien kartoittaminen; ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja lieventäminen; valmiussuunnittelu, jossa määritellään roolit, vastuut ja toimintaohjeet; hätätilanteiden ehkäisy ja nopea tilannekuva sekä tiedonkulku; kriittisten toimintojen jatkuvuus ja peruskunnon palautuminen kriisin jälkeen; sekä oppiminen ja kehittäminen.

Sovellukset: varautumiskykyä kehitetään valtionhallinnon, kuntien, yritysten ja yhteisöjen tasolla erityisesti turvallisuus-, terveys- ja infrastruktuuririskien hallinnassa. Se on läheisesti yhteydessä resilienssiin: järjestelmän kykyyn sietää, sopeutua ja palautua häiriöistä, sekä liiketoiminnan jatkuvuuden hallintaan ja katastrofivalmiuteen.

Mittaaminen ja haasteet: varautumiskykyä arvioidaan sekä riskien, haavoittuvuuksien että resurssien valmiuden kautta ja toimien tehokkuutta testataan – esimerkiksi harjoituksissa. Haasteita tuovat rahoitus- ja henkilöstöresurssit, alati muuttuvat riskit (kriittinen infrastruktuuri, kyberuhat, ilmastonmuutos, terveysuhkat), sekä yhteistyön ja tiedonjakamisen sujuminen eri organisaatioiden välillä.

Yhteenveto: Varautumiskyvyn tavoitteena on vähentää haavoittuvuutta, ylläpitää toimintoja kriisissä ja lyhentää toipumisaikaa, mikä tekee siitä keskeisen periaatteen turvallisuus- ja riskinhallinnassa Suomessa ja kansainvälisesti.