vapauttamisella

Vapauttamisella on kaksi yleistä käyttötapaa suomen kielessä. Ensinnäkin se on adessiivimuoto sanasta vapauttaminen, jolla viitataan vapauttamisen prosessiin tai siihen, millä keinoin vapauttaminen toteutetaan. Toiseksi se toimii instrumentaalisena merkityksenä lauseessa, jossa korostetaan vapauttamiseen liittyvää toiminnan tapaa tai menetelmää. Näin ollen vapauttaminen voi viitata sekä itse toimintoon että sen toteuttamisen välineisiin.

Merkkityyppinen käyttö on yleistä historiassa, politiikassa ja oikeustieteessä, joissa puhuttaessa vapauttamisesta viitataan sekä itse vapauttamisen prosessiin että siihen, millä keinoin vapauttaminen tapahtuu. Esimerkkejä: "Vankien vapauttamisella on ollut monivuotinen vaikutus yhteiskuntaan." "Sopimuksessa määritellään, miten vapauttamisella annettavat oikeudet toteutetaan." Tällaiset lauseet osoittavat sekä abstraktin prosessin että käytännön toimintatavan.

Taivutus ja sanakirja. Vapauttaminen on perusmuoto. Vapauttamisella muodostuu adessiivimuoto; sitä käytetään ilmaisemaan keinoa tai välinettä. Etymologisesti vapauttaminen koostuu verbistä vapauttaa + -minen; adessiivi saa pääte -lla. Käyttö on yleistä sekä muodollisessa että arkisessa kielessä, kun halutaan tarkentaa vapauttamisen toteuttamisen tapaa tai kontekstia.