vapaaajattelu

Vapaa-ajattelu on suomalainen käsite, joka viittaa vapaa-ajatteluun liittyvään aatteelliseen suuntautumiseen. Se korostaa järkeä, kriittistä suhtautumista uskonnolliseen auktoriteettiin sekä sekulaaria perustaa etiikalle ja julkiselle elämälle. Vapaa-ajattelun tavoitteena on vakaumuksen vapaus ja oikeus ilmaista omat näkemyksensä riippumatta uskonnollisesta taustasta.

Historiallisesti vapaa-ajattelu kehittyi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa osana laajempaa eurooppalaista sekularisoitumista. Suomessa se liittyi keskusteluihin kirkon vaikutuksesta koulutukseen, lainsäädäntöön ja julkisiin instituutioihin. Liikkeeseen kuului useita ryhmiä ja ajattelijoita, ja sen vaikutus näkyy erityisesti julkisessa keskustelussa sekä koulutuksellisessa ja tieteenalojen puolustamisessa.

Nykyisin liike toimii paikallisten ryhmien sekä mahdollisesti valtakunnallisten kattojärjestöjen kautta. Toimintaan kuuluu yleensä keskustelujen järjestäminen, julkaisut ja luento- sekä seminaaritoiminta sekä osallistuminen julkiseen keskusteluun uskonnon, tieteen ja etiikan kysymyksistä. Se edistää kirkko–valtion eroa ja uskonnon sekä vakaumuksen vapautta.

Aatteeltaan vapaa-ajattelu korostaa humanistista etiikkaa, joka perustuu ihmisoikeuksiin, ihmisarvoon ja vastuullisuuteen sekä järkeen ja tieteelliseen näyttöön. Se tukee tieteellistä maailmankuvaa, sekulaaria koulutusta ja moniarvoista yhteiskuntaa, jossa erilaiset vakaumukset voivat elää rinnakkain.

Vapaa-ajattelijat ovat osa Suomen sekulaarin demokratian perinnettä. Vaikuttaminen tapahtuu ensisijaisesti julkisessa keskustelussa, koulutuksessa ja yhteiskunnallisessa vuoropuhelussa, ei pelkästään lainsäädäntöprosessissa. Liikettä kohtaan esitetään sekä tukea että kritiikkiä uskonnollisilta yhteisöiltä.