vanhurskauteen

Vanhurskauteen on suomen kielen illatiivimuoto sanasta vanhurskaus, joka tarkoittaa oikeudenmukaisuutta, moraalista kelvollisuutta tai hyveellisyyttä. Vanhurskauteen viitataan siten kuin kuvataan jotakin kohti tätä hyvyyden tilaa. Sanaa käytetään sekä yleisessä moraali- ja oikeuskeskustelussa että erityisesti teologisessa kontekstissa.

Kielellisesti vanhurskaus tarkoittaa valtaosin tilaa tai laatua, kun taas vanhurskauteen ilmaisemalla viitataan kohti tätä tilaa tai sen saavuttamista. Eri yhteyksissä illatiivia voidaan käyttää kuvaamaan tavoiteltua tai saavutettavaa päämäärää: yksilön pyrkimystä elää vanhurskaasti tai oikeasti Jumalan edessä.

Teologiassa vanhurskauteen liittyvät keskeiset käsitteet liittyvät oikeutukseen ja pelastukseen. Protestanttisessa perinteessä erityisesti korostetaan vanhurskauden julistusta ja oikeutusta uskon kautta, eikä tekojensa kautta, jolloin Jumala julistaa uskovat vanhurskaiksi. Tällainen vanhurskauden kokemus voidaan ilmaista eri tavoin muun muassa ilmauksin siitä, että uskon kautta siirrytään tai päästään vanhurskauteen. Suomen kirkollisessa kirjallisuudessa ja raamatunkäännöksissä vastaavat phraseologiat ovat yleisiä.

Suhteellinen käsite vanhurskauteen on myös moraalinen tavoite: ihmiset voivat puhua vanhurskauteen pyrkimisestä elämässään, oikeudenmukaisuuden edistämisestä tai rehellisyydestä. Vanhurskauden käsitteet ja niiden käytännöllinen merkitys vaihtelevat kulttuurissa, teologiassa ja aikakaudessa.

Seuraavat termit: vanhurskaus, vanhurskauttaminen, vanhurskauttamisoppi, vanhurskauden julistus.