valvomattomuus

Valvomattomuus on suomalainen termi, jota käytetään kuvaamaan tilaa, jossa hereillä pysyminen ja vireystilan säilyttäminen on vaikeaa. Se ei ole itsenäinen sairaus, vaan yleistermi oireelle, jota esiintyy useissa univaikeuksissa sekä päivittäisessä väsymyksessä. Valvomattomuus voi ilmetä jatkuvana uneliaisuutena, tahattomina nukahtamisyrityksinä ja heikentyneenä reaktiokykynä.

Taustalla on usein monia tekijöitä. Univaje ja epäyhteensopiva unirytmi ovat yleisimpiä, mutta valvomattomuuteen liittyy myös uniapnea, hypersomnia, narkolepsia sekä muut circadian rhythm -häiriöt. Lääkkeet, tietyt sairaudet sekä mielenterveydelliset tilat voivat lisätä oireilua. Pitkäaikainen valvomattomuus voi heijastua päivittäisiin toimintoihin, kuten työhön ja liikenneturvallisuuteen.

Arviointi ja diagnoosi perustuvat sekä oireiden kuvaamiseen että objektiivisiin mittauksiin. Oireiden tarkka kuvaus, unipäiväkirja ja aktigrafia auttavat arvioinnissa. Tarvittaessa tehdään polysomnografia, ja narcolepsian tai päivittäisen uneliaisuuden selvittämiseksi voidaan käyttää multiple sleep latency -testiä.

Hoito tähtää taustalla olevan syyn hoitoon sekä oireiden hallintaan. Riittävä ja säännöllinen uni, hyvä unirytmi sekä terveellinen elämäntapa ovat keskeisiä. Lääkityksen voidaan harkita päivävireyttä parantavaksi modafiniiliksi tai armodafiniiliksi, joiden tarkoituksena on vähentää päivittäistä uupumusta. Uniapnean hoidossa CPAP-laitteen käyttö on usein ratkaisevaa.

Valvomattomuuden kulku vaihtelee; oikea- aikainen hoito voi lievittää oireita, mutta joissain tapauksissa tilaa on seurattava pitkään. Liittyvät univaikeudet ja turvallisuusnäkökohdat huomioidaan yksilöllisesti.