valonläpäisevyyteen

Valonläpäisevyys (transmittans) kuvaa sitä, kuinka suuren osan valosta materiaali päästää läpi. Se määritellään suhteena läpäisseen valon intensiteettiin I_t ja alkuperäiseen valon intensiteettiin I_0: T = I_t / I_0. Arvo on välillä 0 ja 1 (0–100 %).

Beer-Lambertin laki kuvaa valon vähenemistä homogeenisessa, absorboivassa aineessa. Monokromaattisen valon tapauksessa I = I_0 e^{-α x}, jolloin T = e^{-α x}. α on absorptiokerroin ja x materiaalin paksuus. Jos käytetään molaarista näkökulmaa, absorbanssi A = -log10(T) = ε c l, missä ε on molaarinen absorptiivisuus, c pitoisuus ja l matkan pituus.

Transmittanssi voi sisältää sekä suoran että hajautuneen valon osat, ja sitä on tulkittava kontekstin mukaan. Energian säilyminen antaa R + T + A ≈ 1 ideaalitapauksissa; todellisissa järjestelmissä hajavalo ja monimutkaiset vuorovaikutukset voivat muuttaa jakaumia.

Mittauksissa valonläpäisevyyttä mitataan yleisesti spektrofotometialla. Hajautuneen valon huomioimiseksi käytetään usein integraattoria, jolla saadaan kokonaistransmittanssi.

Valonläpäisevyyteen vaikuttavat useat tekijät: materiaalin koostumus ja paksuus, epäpuhtaudet, rakenteen hajautus, pintakäsittely sekä valon aallonpituus ja kulma.

Sovelluksia ovat esimerkiksi rakennus- ja ikkunamateriaalit, optiset suodattimet, fotovoltaiset järjestelmät sekä pakkausmateriaalit.