valokuvatulosteet

Valokuvatulosteet ovat valokuvien lopullisia tulosteita, jotka on valmistettu valoon herkkään materiaaliin, yleensä paperiin. Ne voivat pohjautua perinteisiin negatiivin perusteella tehtyihin prosesseihin tai digitaalisten tiedostojen tulostukseen, ja ne voivat olla mustavalkoisia tai värillisiä.

Historia ja kehitys ovat olleet mittavia: 1800-luvun lopulla yleiseksi tulosteeksi kehittyi hopea-gelatiinipaperi, jolla syntyivät pysyvät mustavalkotulosteet. 20. vuosisadalla yleistyivät väritulosteet chromogenic- eli C-tulosteina. Digitaalisen aikakauden myötä 1990-luvulta lähtien yleisemmiksi tulosteiksi ovat tulleet pigmenttitulosteet ja muut digitaalisen tulostuksen ratkaisut, kuten inkjet-pohjaiset tulosteet (giclée).

Prosessit jakautuvat yleisesti mustavalkoisiin ja väri-tulosteisiin sekä perinteisiin että digitaalisia lähtökohtia käyttävien menetelmien alle. Mustavalkoinen hopea-gelatiinituloste on ollut pitkään tavanomainen ratkaisu, kun taas väritulosteet perustuvat chromogenic- tai vastaaviin prosesseihin. Platina- ja palladium -tulosteet ovat arvostettuja vaihtoehtoja, joiden sävymaailma on hienostunut ja arkistolaatu usein parempi. Digitaalisen tulostuksen osuus on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmeninä.

Säilytys ja hoito korostuvat: tulosteet suojataan valolta, kosteudelta ja hapettumiselta, käytetään happivapaata matskua sekä UV-suojattuja kehyksiä tai arkistointia varten tarkoitettuja laatikoita. Oikeat olosuhteet pidentävät tulosteiden käyttöikää.

Käyttö: valokuvatulosteet ovat keskeinen muoto valokuvataiteessa, dokumentaarisessa kuvanveistossa sekä julkaisuissa, ja ne muodostavat keskeisen yhteyden valokuvauksen historiaan ja nykyisyyteen.