valokuvapaperi

Valokuvapaperi on paperi, jota käytetään valokuvien tulostamiseen perinteisessä valokuvauksessa. Perinteisesti valokuvapaperin päällä on hopeaemulsio, joka herkistyy valolle ja kehittyy kehitysprosessin aikana. Tämä mahdollistaa mustavalko- sekä värivalokuvien tulostamisen sekä tummien että vaaleiden tonien hallinnan. Nykyään valokuvapaperia löytyy sekä perinteisistä hopeaan perustuvista papereista että digitaaliseen tulostukseen suunnitelluista pigmenttipohjaisista papereista.

Tyypit: Kuitupohjaiset paperit (FB) ja resin-coated paperit (RC). FB-paperit ovat yleensä raskaampia ja antavat syvempiä kontrasteja sekä tuntuisaa rakennetta, kun taas RC-paperit ovat kevyempiä, paremmin vedenkestäviä ja nopeammin kuivuvia. Pinnan viimeistelyvaihtoehtoja ovat kiiltävä, kiiltävä-lustre, mattapinta ja helmiäinen (pearl). Painopaperin paino vaihtelee tyypillisesti noin 180–300 g/m².

Emulsio: Mustavalkovalokuvapaperi käyttää hopea-emulsioita, kun taas värivalokuvapaperit voi käyttää väriexponeita ja muodostaa värikuvia emulsioiden kautta. Nykyään osa markkinoista sisältää myös digitaalisiin tulosteisiin soveltuvia pigmenttipohjaisia papereita, joita käytetään inkjet‑tulostuksessa.

Käyttö ja hoito: Paperit tulostetaan negatiivin valon kautta, valotus ja kehitys suoritetaan perinteisessä darkroomissa, sen jälkeen huuhdellaan, kiinnitetään ja kuivataan. Säilytys tulisi toteuttaa suojassa valolta, kuivassa tilassa ja vaakatasossa.

Historia: Albumenipaperi 1800-luvulla, sitten hopeaemulsioihin perustuvat valokuvapaperit 19. ja 20. vuosisadalla. Resin-coated (RC) -paperit yleistyivät 1950-luvulla. Digitalisaation myötä markkinoille on tullut myös inkjet- ja pigmenttipohjaisia valokuvapapereita.