valokuvapaperit

Valokuvapaperit ovat valokuvien tulostamiseen tarkoitettuja papereita, joiden pinta ja rakenne vaikuttavat kuvan kontrastiin, väreihin ja säilyvyyteen. Perinteisesti paperiin levitettiin hopeaemulsio, jonka valotus- ja kehitysprosessi muodosti kuvan. Nykyään markkinoilla on sekä perinteisiä hopeaemulsio‑papereita että digitaalisia inkjet-papereita, joita käytetään sekä valokuvien että giclée-tulosteiden tekemiseen.

Kaksi yleisintä pohjityyppiä ovat kuitupohjaiset paperit (FB) ja resin-coated paperit (RC). FB-paperit ovat usein paksumpia ja tarjoavat hyvän värintoiston sekä arkistointikyvyn, mutta ne vaativat asianmukaista säilytystä. RC-paperit ovat ohuempia ja nopeammin kuivuvia sekä yleisesti edullisempia, mutta arkistointikyky voi olla rajoitumpi joissakin tapauksissa.

Pintamateriaaleiltaan valokuvapaperit ovat yleensä kiiltoisia (gloss), satin (lustre) tai mattapintaisia (matte). Kiiltoisuus ja pinta vaikuttavat kontrastiin, värintoistoon ja katseluetäisyyteen. Koko ja paksuus ilmoitetaan usein grammoina neliömetriä kohti (gsm); yleisiä arvoja ovat noin 180–350 g/m2.

Digitaalissa tulostuksessa valokuvapaperit on suunniteltu vastaanottamaan pigmentti- tai väriainepohjaisia tulosteita. Pigmenttivärit tarjoavat paremman arkistoinnin, mutta lopullinen vaikutus riippuu sekä paperista että tulostimesta.

Käyttökohteita ovat ateljeet, galleriat sekä portfolios- ja kirjatulosteet sekä kotitulostus. Asianmukainen säilytys, kuten valon ja UV-suojan minimoiminen sekä pitkän aikavälin kuivissa olosuhteissa säilyttäminen, parantaa paperin pitkäikäisyyttä.