valokuvapainatus

Valokuvapainatus on valokuvien tulostusprosessi, jossa kuva siirretään negatiivista tai digitaalisesta tiedostosta paperille tai muulle materiaalille. Perinteisesti termi viittaa kemiallisiin painatusmenetelmiin, joita tehdään darkroomissa kehittämällä ja tulostamalla. Nykyisin valokuvapainatus kattaa myös digitaalisiin tiedostoihin perustuvat tulosteet, kuten pigmenttipainatukset ja digitaaliset inkjet-tulosteet.

Valokuvapainatuksen juuret ovat 1800-luvulla, jolloin kuvat siirrettiin paperille kemiallisilla prosesseilla negatiivin avulla. 1900-luvulla yleisiksi tulosteiksi tulivat hopea-hapeteeseen (silver) tai märkäprosesseihin perustuvat paperit, joiden kehittäminen ja kiinnittäminen hallittiin tarkasti. Väri- ja erikoispainatukset kehittyivät myöhemmin, ja 1990-luvulta lähtien digitaalinen tulostus on muuttanut sekä tuotantoprosesseja että lopputuloksia.

Perinteisessä valokuvapainatuksessa kuva muodostetaan suurennuslaitteen (enlarger) avulla negatiivista vasten valolle. Paperi altistetaan valolle, sitä kehitetään, huuhdellaan ja kiinnitetään. Prosessiin voidaan lisätä erikoisvaiheita, kuten toning- tai värjäystekniikoita sekä erikoispainatuksia (platinum/palladium, gum bichromate, cyanotype). Digitaalissa painatuksessa kuva tulostetaan RGB-tiedostosta pigmenttimusteilla tai muulla tulostusmateriaalilla, ja tulostetta voidaan muokata ennen tulostamista.

Nykypäivänä valokuvapainatus kattaa sekä perinteiset kemialliset että digitaaliset menetelmät. Yleisimmiksi muodostuvat digitaalinen inkjet-painatus ja laboratoriopainatukset. Valokuvien pitkäikäisyys riippuu sekä käytetyistä materiaaleista että säilytysolosuhteista. Museo- ja arkistokäytännöissä painettuja kappaleita sekä skannauksia käytetään teosten tallentamiseen ja esittämiseen.