valitustuomioiden

Valitustuomioiden tarkoitus on suomalaisessa oikeuskäytännössä appellate-tuomioiden, eli valituksen perusteella annettujen tuomioiden kokonaisuus. Ne ovat toisen asteen tuomioita, jotka annetaan käräjäoikeuden tai muun alemmanasteen tuomioistuimen päätöksen jälkeen, kun asianosaiset ovat valmistelleet tai tehneet valituksen. Valitustuomioilla on keskeinen rooli oikeusjärjestelmän valvontaroolissa: ne tarkastavat alunperin annetun päätöksen lainmukaisuutta ja soveltamista sekä voivat muuttaa, kumota tai palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi.

Käytännön kulku ja sisältö. Valitus voidaan tehdä määräajassa ja sen perusteet voivat liittyä oikeuslauseen virheisiin, todistelun tulkintaan tai lain soveltamiseen liittyviin epäselvyyksiin. Valitusprosessi sisältää yleensä kirjalliset muistutukset, ja joissakin tapauksissa hovioikeudessa järjestetään suullinen käsittely. Valitustuomio koostuu päätöksestä sekä sen perustellusta oikeudellisesta harkinnasta; tuomio voi sisältää myös erimielisyyksiä (osittaiset eriävän mielipiteet).

Suhde korkeampiin tuomioistuimiin. Suomessa valitustuomioita voidaan pääsääntöisesti ryhtyä tarkastelemaan edelleen korkeimmassa oikeudessa tai korkeimman oikeuden valituslupajärjestelyn kautta, jolloin valituslupaa voidaan harkita koskien lainopillisia kysymyksiä tai oikeuskäytännön yhdenmukaistamista. Korkeimman oikeuden päätökset ovat sitovia ja vaikuttavat laajasti oikeuskäytäntöön.

Vaikutus ja merkitys. Valitustuomioiden laadinta ja julkaiseminen muodostavat tärkeän osan Suomen oikeuslaitoksen precendenttien muodostumista. Ne selkeyttävät tulkintojen välistä linjaa, vahvistavat sovellettavien lakien käytäntöä ja tarjoavat oikeudellisen ohjenuoran sekä yksityisille että oikeudenkäynnissä toimiville tahoille.