valaistusmittauksia

Valaistusmittauksia käsittelevä artikkeli kuvaa tiloissa ja ympäristössä tapahtuvaa valaistuksen ominaisuuksien mittaamista. Mittauksia käytetään valaistussuunnittelun, laadunvarmistuksen, turvallisuusarvioiden sekä energiatehokkuuden seurantaan. Mittausten tavoitteena on määrittää, kuinka paljon valoa tilassa on, miten valo jakautuu ja miten värit toistuvat katsettamme vasten.

Keskeiset suureet ovat valaistusvoimakkuus eli illuminanssi lux- yksikössä, sekä luminanssi, jota kuvataan kandana/m2. Väriominaisuuksiin liittyvät correlated color temperature (CCT), väritoistoindeksi CRI tai Ra sekä spektrinen jakauma (SPD). Lisäksi huomioidaan valon laatu, mukaan lukien häiriötekijät kuten vilkkuminen ja pillikkyys (flicker) sekä näön rasittavuutta mittaavat tekijät kuten häikäisy ja valaistuksen homogeenisuus. Mittauksissa voidaan tarkastella sekä horizontaalista että vertikaalista valaistusta sekä tilan päivävalaistusta.

Instrumentation ja menetelmät sisältävät useita laitteita: valomittarit (lux metrien), spektrofotometrit ja goniometrit valonlähteiden ominaisuuksien ja värianalyysin suorittamiseen. Mittaustoimenpiteet edellyttävät kalibrointia, oikeita mittausgeometrioita sekä tilan kontrolloitua ympäristöä. Standardointi tuo menettelytapoja, joiden mukaan mittaukset toistettavia ja vertailukelpoisia: yleisesti käytettyjä ovat ISO 8995-1 (valaistus sisätiloissa) ja EN 12464-1 sekä CIE-standardeja sisältävät käytännöt.

Sovellukset kattavat paitsi suunnittelun ja tarkastuksen myös energiankäytön optimoinnin, työympäristöjen turvallisuuden sekä daylight-hyödyntämisen tutkimisen. Valaistusmittaukset tarjoavat objektiivisen perusta-ainesosan arvioihin ja päätöksiin valaistusjärjestelmien tehdyistä parannuksista.