vakioärsykkeen

Vakioärsyke (engl. constant-stimulus method) on psykologian ja psykometriikan aistitutkimuksissa käytetty tutkimusmenetelmä, jossa useita ennalta määriteltyjä ärsykkeen intensiteettejä esitellään toistuvasti ja satunnaisessa järjestyksessä. Tavoitteena on kartoittaa havainnon todennäköisyyden ja ärsykkeen voimakkuuden välistä suhdetta sekä tuottaa psykometrinen käyrä, joka kuvaa herkkyyttä eri intensiteeteillä.

Menetelmä etenee siten, että valitaan eritasoisia intensiteettejä, jotka kattavat havainnoituvan ja ei-havaittavan alueen. Jokainen taso toistetaan useita kertoja, jolloin osallistuja merkitsee, havaitseeko hän ärsykkeen. Tuloksista lasketaan kunkin tason havaintoprosentti ja ne sovitetaan psykometriseen malliin, tyypillisesti logistiseen tai Weibull-funktioon. Mallin avulla voidaan määrittää havaintokynnys (esim. intensiteetti, jolla ärsyke havaitaan noin 50 prosentilla) sekä käyrän jyrkkyys.

Vahvuudet ja rajoitteet: vakioärsykemenetelmä antaa suoran kuvan havaintoisuuden suhteesta intensiteettiin ja soveltuu useille aistialueille, mutta se on työläs ja aikaa vievä sekä vaatii suuria näytteitä. Lisäksi tuloksiin voivat vaikuttaa vastuskynnyn ja ennakkoasenteiden vaihtelut. Monissa tutkimuksissa käytetään vaihtoehtoja, kuten portaikkomenetelmää tai mukautuvia menetelmiä, jotka voivat olla tehokkaampia pienissä tutkimuksissa.

Käyttökohteet: visuaaliset, auditiiviset ja somatosensoriset ärsykkeet sekä muut aistit.