vaivaamiseen

Vaivaamiseen on suomen kielen nominaalimuoto, joka muodostuu verbista vaivata. Se viittaa toimintaan, jossa toiselle aiheutetaan vaivoja, häiriötä tai epämukavuutta. Termiä käytetään sekä arkisessa että virallisemmassa kielenkäytössä kuvattaessa häiritsevää tai rasittavaa toimintaa sekä ilmiöinä että ilmaisuna.

Etymologia ja taivutus: Päämuoto on vaivaaminen, joka on vaivata-verbista johdettu gerundi. Silloin genetiivi singularia kutsutaan vaivaamisen, illatiivi singularia vaivaamiseen, ja partitiivi vaivaamista. Näin monimuotoinen taivutus mahdollistaa sekä viittaamisen toiminnan luonteeseen että sen erilaisiin kieliopillisiin yhteyksiin.

Käyttö ja merkitykset: Vaivaaminen voi viitata sekä lievään kiusaukseen että vakavampaan häirintään tai rasitukseen. Se voi liittyä yksilöiden, ryhmien tai yhteisöjen kohtaamiin tilanteisiin, joissa toisen aika, energia tai hyvinvointi kuormittuvat. Lainsäädännössä ja työelämässä puhutaan usein vaivaamisen vähentämisestä tai estämisestä sekä siitä, miten se vaikuttaa kohteeseen.

Esimerkkejä: Lapsen vaivaaminen on kiellettyä. Vaivaamisen vaikutukset työyhteisössä voivat olla psyykkisiä ja käytännön rasitteita. Vaivaamiseen liittyvät kysymykset voivat tulla esille konfliktien ratkaisemisessa.

Lähteet ja liittyvät termit: vaiva (nuisance), vaivata (to trouble, burden), häirintä, rasitus.