vaihteluarvoissa

Vaihteluarvoissa on tilastotieteessä käytetty termi, joka kuvaa havaintoarvojen vaihtelua tai hajontaa datajoukossa. Vaihteluarvot antavat tietoa siitä, kuinka paljon yksittäiset arvot poikkeavat toisistaan tai keskimääräisestä keskimmäisestä arvosta. Ne ovat tärkeä täydentävä mittari keskiarvon ohella ja auttavat arvioimaan datan epävarmuutta sekä luotettavuutta.

Yleisimmät vaihteluarvot ovat vaihteluväli, varianssi ja keskihajonta. Vaihteluväli lasketaan suurimman ja pienimmän arvon erotuksena: vaihteluväli = max(x) - min(x). Varianssi mittaa keskimääräistä neliöityä poikkeamaa jakauman arvoista: varianssi (pop) = (1/n) Σ (x_i - μ)^2; (otanta) = (1/(n-1)) Σ (x_i - x̄)^2. Keskihajonta on varianssin neliöjuuri: σ = sqrt(σ^2), s = sqrt(s^2). Interkvartiiliväli (IQR) kuvaa keskivaiheiden vaihtelua ja lasketaan Q3 - Q1.

Esimerkki: datajoukko 2, 4, 6, 8. (Keskihajonta) Keskimääräinen arvo μ = 5. Vaihteluväli = 8 - 2 = 6. Deviatiot ovat -3, -1, 1, 3; neliöidyt poikkeamat 9, 1, 1, 9; summa 20. Populaatiovarianssi σ^2 = 20/4 = 5, ja keskihajonta σ ≈ 2.24. Otoskvaranssi s^2 = 20/3 ≈ 6.67, ja s ≈ 2.58. Q1 ja Q3 ovat 3 ja 7, joten IQR = 4.

Käyttö ja tulkinta: vaihteluarvot osoittavat datan hajontaa ja variabiliteettia, joiden avulla voidaan verrata ryhmiä, arvioida mittausvirheitä sekä havaita poikkeavia arvoja. Valittu mittari riippuu datasetin luonteesta ja analyysin tavoitteesta. Robustit mittarit voivat korostaa keskittymistä ja olla vähemmän herkkiä poikkeaville arvoille.