vahingonkorvausvelvollisuuden

Vahingonkorvaus on siviilioikeudellinen korvausjärjestelmä, jonka mukaan vahinkoa kärsinyt voi vaatia korvausta toiselta osapuolelta. Vahinko voi olla henkilövahinko, omaisuusvahinko tai taloudellinen menetys, joka johtuu toisen osapuolen tahallisesta tai tuottamuksellisesta toiminnasta tai joissakin tapauksissa muusta lainsäädännön asettamasta vastuusta. Vahingonkorvaus edellyttää yleensä syy-yhteyttä vahingon ja tekijän toiminnan välillä sekä sitä, että korvausta voidaan kohtuudella pitää oikeutettuna.

Vahingonkorvaus voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: sopimusoikeudellinen korvaus ja ulkopuolinen vahingonkorvaus (tort). Sopimusoikeudellinen korvaus perustuu sopimuksen rikkomiseen ja pysyy voimassa silloin, kun toisen osapuolen velvoitteita ei täytetä, aiheuttaen vahinkoa. Ulkopuolinen vahingonkorvaus perustuu yleensä tahalliseen tai tuottamukselliseen tekoon tai laiminlyöntiin, ja se kattaa vahingot, jotka eivät riipu sopimussuhteesta. Korvaus voi olla perusteeltaan kenen tahon vastuulla, ja vastuu voi olla kokonais- tai osittaisvastuuta, riippuen tilanteesta ja syy-yhteydestä.

Korvattavia kustannuksia ovat sekä aineelliset menetykset (korjaus- tai uusimiskustannukset, tulonmenetys, hoitokulut) että ei-aineselliset haitat (kipu, kärsimys, elämänlaadun heikkeneminen). Joissakin tapauksissa voidaan korvata myös tulevat tai ennakoitavissa olevat kustannukset sekä kuntoutus- ja hoitokulut. Vahingonkorvausmenettely tapahtuu yleensä neuvotteluilla tai oikeudessa, ja usein ratkaisuun vaikuttavat sekä lainsäädäntö että mahdolliset vakuutusperusteiset korvaukset.