vaarallisuudesta

Vaarallisuudesta on termi, jota käytetään erityisesti oikeuslääketieteessä ja kriminologiassa kuvaamaan henkilön todennäköisyyttä aiheuttaa haittaa toisille tai itselleen. Sen arviointi liittyy usein hoitoon velvoittavien päätösten, valvonnan sekä vapauttamisen tai pakkokeinojen käytön harkintaan. Vaarallisuudesta kiinnitetään huomiota sekä yksilön oikeuksien että yhteiskunnan turvallisuuden kannalta.

Termi viittaa sekä pysyviin (historialliset tekijät) että muuttuviiin (tilanne- ja hoitomuutokset) riskitekijöihin. Vaarallisuus rakentuu monimutkaisesta vuorovaikutuksesta yksilön ominaisuuksien, ympäristön ja sosiaalisten tukiverkostojen kanssa.

Arviointi yhdistää historiallisia tekijöitä, kuten aiemmat rikokset ja väkivaltakokemukset, sekä nykytilanteen tekijöitä, kuten psykiatrisen tilan vakaus, lääkehoito, tuen saatavuus ja ympäristötekijät. Käytettyjä lähestymistapoja ovat rakenteelliset ammatilliset arviot (structured professional judgment, SPJ) sekä aktuaariset työkalut (esim. HCR-20, VRAG). Arviointi antaa todennäköisyyksiä vaaran realisoitumiselle eikä se lupaa varmuutta yksittäiselle henkilölle. Luotettavuus riippuu aineiston laadusta, kontekstista sekä arvioijan koulutuksesta.

Käytön konteksteina ovat oikeuslääkärin- ja psykiatrin päätökset esimerkiksi pakkokeinoihin, vapautumisen ehdoiksi ja hoitoon sitoviin määräyksiin. Tärkeää on huomioida resurssit, suunnitelmallisuus ja jatkuva seuranta sekä välttää yksiselitteistä leimaamista. Tavoitteena on turvallisuuden ohella oikeudenmukainen hoito.

Kritiikki liittyy riskilukujen ylisovittamiseen, kulttuurisiin ja sosioekonomisiin tekijöihin sekä mahdollisiin virheisiin. Vaarallisuusarvioinnin käytännön päätöksissä vaaditaan harkitsevuutta, läpinäkyvyyttä sekä eettistä valvontaa ja jatkuvaa tutkimusta riskinhallinnan parantamiseksi.