vaalimenetelmässä

Vaalimenetelmä on säännösten ja menettelyjen kokonaisuus, jonka avulla äänet muutetaan valituiksi paikoiksi tai edustajiksi. Se määrittää, miten puolueiden äänimäärät heijastuvat eduskuntaan tai kuntaan ja millainen edustuksellinen kirjo lopulta muodostuu. Eri menetelmät voivat painottaa sekä suhteellista oikeudenmukaisuutta että hallitusvallan muodostumisen Ennustettavuutta.

Vaalimenetelmät voidaan jakaa pääkategorioihin: suhteellisiin ja suuripiirteisiin (majoritaristisiin) järjestelmiin. Suhteelliset järjestelmät pyrkivät heijastamaan äänestäjien kantaa mahdollisimman tarkasti; niiden tavallisimpia muotoja ovat useat vaalipiirit, lista- tai avoin lista -mallit sekä useita paikkoja kustakin vaalialueesta. Majoritaristiset järjestelmät palkitsevat yleensä suurimmat ryhmät ja voivat heikentää pienen kannatuksen omaavien puolueiden mahdollisuuksia saada edustusta.

Suhteellisten järjestelmien paikkoja jaetaan erilaisilla laskumenetelmillä, kuten D'Hondtin menetelmällä, Sainte-Laguë -menetelmällä sekä Hagenbach-Bischoff- tai Droop-laskennalla. Näiden menetelmien tarkoitus on muuttaa äänet mahdollisimman oikeudenmukaisesti paikoiksi ja määrätä niiden jakamiselle vaalialueittain.

Esimerkkinä Suomesta: eduskuntavaalit toteutetaan suhteellisena edustuksena useissa vaalipiireissä. Paikat jaetaan käytännössä D'Hondtin menetelmän mukaan; kunnallisvaaleissa sovelletaan vastaavaa järjestelmää, jossa äänestäjien äänet ja ehdokkaiden sijoittuminen listoille vaikuttavat lopulliseen paikkajakoonsa. Järjestelmä pyritään sekä alueellisen että kokonaistason edustavuuden turvaamiseen, mutta se voi vaikuttaa pienempien puolueiden mahdollisuuksiin saada edustusta ja vaatia hallitusneuvotteluissa yhteistyötä.

Vaalimenetelmiä koskevat valinnat ovat usein kiistanaiheita. Eri järjestelmät tuottavat erilaisia yhdistelmiä edustuksesta, vakaudesta ja äänestäjien käyttäytymisestä. Tutkijat ja päättäjät vertailevat menetelmiä muun muassa suhteellisuuden, tehokkuuden ja hallituskelpoisuuden näkökulmista.