värivalokuvauksessa

Värivalokuvauksessa tarkoitetaan valokuvausmenetelmää, joka tallentaa kuvan informaation siten, että se toistaa kohteen alkuperäiset värit. Tämä eroaa mustavalkokuvauksesta, joka tallentaa vain sävyjä vaaleasta tummaan. Värivalokuvauksen perusperiaate perustuu siihen, että ihmisen silmä näkee värit kolmen primäärivärin, punaisen, vihreän ja sinisen, yhdistelminä.

Historiallisesti värivalokuvaus kehittyi pitkän ajan kuluessa. Ensimmäiset kokeilut alkoivat jo 1800-luvulla, mutta käytännöllisiä ja laajalti levinneitä menetelmiä alkoi ilmestyä vasta 1900-luvun alkupuolella. Tärkeitä virstanpylväitä olivat esimerkiksi autokromiprosessi ja myöhemmin modernimmat väriaineprosessit, kuten Kodachrome ja Agfacolor.

Nykyaikaisessa digitaalisessa värivalokuvauksessa kuva tallennetaan digitaaliselle kennolle, joka koostuu miljoonista pikseleistä. Jokainen pikseli mittaa valon määrää ja väriä punaisesta, vihreästä ja sinisestä kanavasta. Näiden tietojen perusteella kuvanvärit muodostetaan digitaalisesti. Vaikka perusperiaatteet ovat samat, digitaalinen värivalokuvaus tarjoaa huomattavasti enemmän joustavuutta kuvankäsittelyssä ja toistossa verrattuna perinteiseen filmikuvaukseen. Värivalokuvauksen merkitys visuaalisessa viestinnässä on valtava, ja se on standardi lähes kaikessa valokuvauksessa nykyään.