vähimmäishintaa

Vähimmäishinta, eli minimihinta, on taloustieteellinen käsite, joka viittaa hallituksen tai muun viranomaisen asettamaan alin mahdollinen hintataso hyödykkeelle tai palvelulle. Tavoitteena on yleensä suojella tuottajia tai työntekijöitä liian alhaisilta hinnoilta, jotka voisivat vaarantaa heidän toimeentulonsa tai markkinoiden vakauden. Vähimmäishinnat asetetaan usein tyypillisesti maataloustuotteiden, kuten viljan tai maidon, kohdalla tai työmarkkinoilla esimerkiksi vähimmäispalkkana.

Kun vähimmäishinta asetetaan markkinahinnan yläpuolelle, se voi johtaa ylitarjontaan. Jos tuottajat ovat valmiita myymään enemmän hyödykettä korkeammalla hinnalla, mutta kuluttajat ovat valmiita ostamaan vähemmän, syntyy ylijäämää. Tämä ylijäämä on usein ostettava valtion toimesta tai se voi jäädä myymättä. Vähimmäispalkan tapauksessa korkeampi vähimmäishinta voi johtaa työttömyyden kasvuun, jos työnantajat eivät ole valmiita palkkaamaan samalla määrällä työntekijöitä korkeammilla kustannuksilla.

Vähimmäishintojen asettamisella voi olla myös muita seurauksia. Ne voivat vääristää markkinasignaaleja ja vähentää tehokkuutta. Toisaalta ne voivat tarjota turvaverkkoa ja varmistaa tietyn elintason tietyille ryhmille. Vähimmäishintojen vaikutukset ovat usein monimutkaisia ja riippuvat konkreettisesta markkinatilanteesta ja muista taloudellisista tekijöistä. Niiden käyttöön liittyy aina keskustelua niiden hyödyistä ja haitoista.