uuttomenetelmillä

Uuttomenetelmillä tarkoitetaan prosesseja, joissa kohdemateriaalista erotetaan haluttuja yhdisteita liuottimen avulla. Liuotin liuottaa valikoidusti aineita, jolloin ne siirtyvät uutteeseen ja käytettävissä olevaan tilaan. Uuttoja käytetään sekä laboratorio- että teollisuusympäristöissä laboratorionanalyyseja varten että elintarvike-, lääke- ja luonnontuotealalla raaka-aineiden erottamiseen tai määritysten helpottamiseen. Keskeisintä on liuottimen valinta, prosessin kesto ja uutteen puhtauden taso.

Klassiset uuttomenetelmät käsittävät esimerkiksi Soxhlet-uuton ja perkoloinnin, joissa liuotinta kierrätetään jatkuvasti kohdemateriaalin läpi. Modernit menetelmät voivat nopeuttaa ja ympäristöystävällisyyteen pyrkiä käyttämällä energiaa, paine- ja lämpötehoa hyödyntäviä tekniikoita kuten ultrasonikointia (ultraääniuutto), mikroaaltouuttoa sekä superkriittistä CO2-uuttamista (SFE). Näistä jokaisella on omat etunsa: nopeus, korkea uutteen koostumuksen hallinta, pienemmät liuottimen jäänteet ja mahdollisuus säilyttää lämpöherkkiä yhdisteitä.

Sovellukset ulottuvat kasviuutteiden ja aromien sekä ravintoaineiden erottamisesta elintarvike- ja farmaseuttisessa tutkimuksessa, luonnontuotteiden komponenttien analysointiin sekä teolliseen uuttoihin. Uuttomenetelmien valintaan vaikuttavat kohdeaineen kemialliset ominaisuudet, haluttu uutteen laatu sekä taloudelliset ja ympäristöarvot. Hajautettuna kokonaisuutena ne muodostavat keskeisen työkalun sekä tutkimuksessa että valmistuksessa.