uusiutuvasta

Uusiutuvasta on suomen kielen adjektiivi, jonka perusmerkitys on uusiutuva tai uusiutumiskykyinen. Sitä käytetään sekä luonnonvaroista että energiasta puhuttaessa. Termillä viitataan yleisesti luonnonvarojen kykyyn uudistua tai olla saatavilla toistuvasti ilman pysyvää ehtymistä, ja se on keskeinen käsite ympäristötieteissä sekä energiapolitiikassa.

Uusiutuvat luonnonvarat voidaan jakaa energiamuotoihin ja ei-energiatuotteisiin. Energian kannalta keskeisiä ovat aurinko, tuuli, vesijokiensyötteet ja geoterminen energia sekä biomassasta tuotetut energiamuodot. Biomassan, puun ja muiden bioaineiden käyttö sekä bioenergian tuotanto voivat olla kestävästi hoidettuna uusiutuvia, kun kierto ja kasvunopeatuudet ovat tasapainossa.

Uusiutuva energia tunnetaan erityisesti sen tarjoamien energiamuotojen kautta, kuten aurinkopaneelit, tuulivoimalat, vesivoima ja bioenergia. Näiden poltto- ja energiajärjestelmien vahvuuksia ovat päästöjen väheneminen ja mahdollisuus energiaomavaraisuuteen, mutta niihin liittyy myös haasteita, kuten energian tuotannon ajoittuvuus, varastointi, maankäyttövaikutukset ja luonnon monimuotoisuuden huomiointi.

Kansainvälisesti uusiutuvan energian käyttö on keskeinen osa ilmastonmuutoksen hillintää koskevia politiikkoja. EU- ja kansallisella tasolla pyritään lisäämään uusiutuvien osuutta energiasta sekä parantamaan energiatehokkuutta. Suomessa uusiutuvat energiantulot, kuten bioenergia ja vesivoima, ovat olleet pitkään merkittäviä osia energiasektorin rakenteessa, ja niiden roolia pyritään vahvistamaan yhdistetysti teknologian kehityksen ja energian kysynnän hallinnan kanssa.