uusintapinnoituksilla

Uusintapinnoituksilla tarkoitetaan prosessia, jossa kappaleen tai rakenteen pinnoite uusitaan sen alkuperäisen kerroksen vanhentuessa, vaurioituessa tai kun uudet suorituskykyvaatimukset ovat niin tarpeelliset. Tavoitteena on palauttaa tai parantaa korroosionkestoa, kulutuskestävyyttä, lämpö- tai kemiallista kestävyyttä sekä ulkonäköä ja näin pidentää käyttöikää.

Prosessi koostuu yleensä huolellisesta esipinnoituksesta, itse pinnoitteen valinnasta ja pinnoitteen levitystavasta sekä lopullisesta kovettumisesta tai kuumenemisesta. Esipinnoitusvaiheessa puhdistetaan, poistetaan vanha pinnoite, voidaan tehdä hiekkapuhallus tai muuta alustarakenteen profilointia parantavaa puhdistusta. Pinnoitteen valinta perustuu substraatin materiaaliin, ympäristövaikutuksiin sekä haluttuun suojakerrokseen. Levitystapoja ovat muun muassa mekaaninen pinnoitus, nestemäiset maalit, pulverimaalaukset, elektrolyyttinen pinnoitus sekä lämpö- tai plasma-levyt.

Tyypillisiä uusintapinnoitteita ovat epoksihartsi- ja zinc-tyyppiset korroosionestopinnoitteet, kulutuskestävät kerrokset (esimerkiksi keramiset tai kovapinnoitteet) sekä visuaaliset tai koristeelliset pinnoitteet. Monikerroksiset järjestelmät – pohjamaali, väli- ja pääpinnoite – ovat yleisiä pitemmän käyttöiän saavuttamiseksi.

Oltavat seikat ovat alustakunto, pinnoitteen yhteensopivuus vanhan kerroksen kanssa, ympäristö- ja turvallisuusvaatimukset sekä kustannukset ja tuotantoylläpidon aikataulut. Pinnoitteen laadun varmistaa testaus ja tarkastus, kuten adhesion-tarkastukset, paksuusmittaukset ja suojapinnoitteen vuototestit.