uudelleenkasvu

Uudelleenkasvu (uudelleenkasvu) on elävän organismin kyky kasvattaa uusia kudoksia tai osia vahingon, leikkauksen tai muun häiriön jälkeen. Kasveissa tämä tarkoittaa usein uusien verso- tai juuriosien muodostumista olemassa olevista silmuista, basaalisista versoista tai juurista. Uudelleenkasvu voi ilmetä esimerkiksi basaalisina versoina, epikormisina versoina sekä juurivesoina, ja sitä voidaan hyödyntää sekä luonnossa että ihmisen hallinnoimassa kasvihuolto- ja metsätaloudessa.

Mekanismit ja ilmenemismuodot voivat olla laajasti erilaisia lajista riippuen. Joillakin kasveilla resprouttaminen tapahtuu nopeasti syksyn tai tulipalojen jälkeen, jolloin uudet versot kehittyvät nopeasti vahingoittuneen rungon ympärille tai sen tyveltä. Muille lajeille lajityypillinen uudelleenkasvu vaatii pitkäaikaista energia- ja ravinnesiirtoa sekä oikeaoppista veden- ja ravinteiden saatavuutta. Uudelleenkasvu voi hyödyntää myös heimo- tai teollisuusalalla harjoitettua coppicing- tai lustoittamistekniikkaa, jossa karsitaan kasvua edistämään uusia verso- tai juuriversoja.

Merkitys luonnossa ja ihmistoiminnassa on monitahoinen. Ekologisesti uudelleenkasvu parantaa kykyä sopeutua häiriöihin, tukee regenotrooppia tilaa ja saattaa vaikuttaa hiilen varastointiin sekä elinympäristöjen muodostumiseen. Metsätaloudessa ja puutarhanhoidossa uudelleenkasvua hyödynnetään karsinnan, leikkauksen tai elvytysprojektiensa osana, kun halutaan nopeuttaa uusiutumista ja tuottaa uusia toksenttuja versoja.

Uudelleenkasvussa yksilöllinen kyky vaihtelee ja ikä, ympäristöolosuhteet sekä laji vaikuttavat, miten tehokkaasti uudelleenkasvu tapahtuu. Tutkimus painottuu erityisesti tulipalojen, paahteisien alueiden ja פרטin ympäristötekijöiden vaikutuksiin kasvien resproute-kykyyn.

---