uudelleenhyödyntäminen

Uudelleenhyödyntäminen, tunnetaan myös nimellä kierrätys, on prosessi, jossa materiaaleja kerätään ja käsitellään uusien tuotteiden valmistamiseksi. Tämä eroaa uudelleenkäytöstä, jossa esineitä käytetään sellaisenaan uudelleen. Uudelleenhyödyntämisen ensisijaisena tavoitteena on vähentää neitseellisten luonnonvarojen kulutusta ja minimoida jätteen määrää kaatopaikoilla.

Prosessi alkaa tyypillisesti jätteen lajittelulla. Kuluttajat ja yritykset erottelevat tietyt materiaalit, kuten paperin, lasin, muovin ja metallin, omille keräysastioilleen. Nämä lajitellut materiaalit kerätään ja kuljetetaan kierrätyslaitoksiin. Laitoksissa materiaalit puhdistetaan, murskataan ja käsitellään muiksi muodoiksi, jotka soveltuvat uusien tuotteiden valmistukseen. Esimerkiksi vanhoista muovipulloista voidaan valmistaa uusia kuituja tekstiileihin tai uusia muovituotteita. Lasin uudelleenhyödyntäminen voi tuottaa uusia lasipulloja tai -purkkeja.

Uudelleenhyödyntämisen hyödyt ovat merkittävät. Se säästää energiaa verrattuna uusien tuotteiden valmistukseen raaka-aineista. Se myös vähentää ilman- ja vesisaasteita sekä kasvihuonekaasupäästöjä. Lisäksi se auttaa säilyttämään rajalliset luonnonvarat tuleville sukupolville. Useat maat ja alueet ovat asettaneet tavoitteita uudelleenhyödyntämisasteelle ja tukevat kierrätystä lainsäädännöllä ja kampanjoilla.