utilitarismia

Utilitarismi on moraaliteoria, jonka mukaan teko on moraalisesti oikea sen seurausten perusteella. Keskeinen tavoite on maksimoida kokonaishyöty tai onnellisuus, ja toiminnan moraalisuus arvioidaan yhteisön ja yksilöiden hyvinvoinnin perusteella.

Historiallisesti tärkeimmät kehittäjät ovat brittiläiset Jeremy Bentham ja John Stuart Mill. Bentham painotti seurausten mitattavuutta ja käytti felicific calculus -menetelmää onnellisuuden ja kärsimyksen määrän arviointiin. Mill korosti onnellisuuden laadun merkitystä: laatu voi olla tärkeämpää kuin määrä. Teoriassa on eroja tekojen arvioimisessa (act utilitarianism) ja sääntöjen noudattamisen seurausten käsittelyssä (rule utilitarianism).

Kritiikki kohdistuu erityisesti yksilön oikeuksien alistamiseen kokonaishyödyn nimissä sekä siihen, että onnellisuuden mittaaminen on epävarmaa ja kulttuurisesti vapaasti tulkittavissa. Lisäksi seurausten arviointi on monimutkaista ja voi johtaa oikeudenmukaisuuden tai tasa-arvon vaarantumiseen.

Sovellukset ovat laajoja: politiikassa, lainsäädännössä, kustannus-hyötyanalyysissä sekä ympäristö- ja terveydenhuollon päätöksenteossa. Utilitarismi on edelleen kiistanalainen mutta vaikutusvaltainen suuntaus moraalifilosofiassa ja julkisessa keskustelussa.