uteliaisuutta

Uteliaisuutta (suom. uteliaisuus) tarkoittaa tiedonhalua ja kiinnostusta uuden, tuntemattoman tai ymmärtämättömän suhteen. Se ilmenee haluna tutkia, kysyä ja kokeilla sekä pyrkimyksenä laajentaa ymmärrystä ympäristöstä, ihmisistä ja ilmiöistä. Termi kattaa sekä tiedonhankintaan liittyvän kognitiivisen tarpeen (episteminen uteliaisuus) että uusien aisti- ja kokemussisältöjen etsimisen (sensoryinen tai kokemuksellinen uteliaisuus).

Uteliaisuuden juuret ovat kehityksellisiä: pienet lapset osoittavat luonnollista uteliaisuutta ympäristön tutkimiseen, mikä edistää oppimista ja sosiaalista kehitystä. Aikuisilla uteliaisuus liittyy usein motivaatioon, luovuuteen ja ongelmanratkaisuun, mutta voi esiintyä myös riskinottona tai häiritsevänä tiedonhakuna. Psykologiassa uteliaisuutta tutkitaan muun muassa motivaatio-, kognitio- ja persoonallisuustutkimuksen näkökulmista.

Kontekstilla on merkitys: koulutusympäristöt ja kasvatus voivat tukea uteliaisuutta tarjoamalla turvallisen tilan kysymyksille ja kokeiluille. Työelämässä uteliaisuus yhdistetään innovaatiokykyyn ja sopeutumiseen muutoksiin. Kulttuuriset normit, sosiaaliset rakenteet ja teknologia vaikuttavat siihen, miten uteliaisuutta ilmaistaan ja arvostetaan.

Liiallinen tai väärin suuntautunut uteliaisuus voi johtaa häiriöihin, kuten levottomuuteen tai yksityisyyden loukkaamiseen, mutta pääosin uteliaisuutta pidetään keskeisenä oppimisen ja tiedon hankkimisen moottorina.