unilääkkeet

Unilääkkeet ovat reseptilääkkeitä, joita käytetään unettomuuden oireiden lievittämiseen. Niiden tarkoituksena on nopeuttaa nukahtamista, parantaa unen pituutta ja laatua sekä lievittää päivittäistä toimintakykyä häiritsevää unettomuutta. Käyttö on yleensä lyhytaikaista, usein muutaman viikon kaudelle, ja sitä syvennetään yhdessä muiden hoitomuotojen kanssa.

Lääkejakaumaan kuuluvat erityisesti bentsodiatsepiinireseptilääkkeet (BZRAs), kuten lyhyt- ja keskipitkään vaikuttavat lääkkeet, sekä niin sanotut Z-lääkkeet (zolpidem, zaleplon, eszopiclone), joilla on nopea nukahtamisen edistävä vaikutus. Lisäksi käytetään melatoniinireseptorijärjestelmään vaikuttavia lääkkeitä sekä harvemmin muita vaihtoehtoja. Kaikilla näillä on erilaiset vaikutus- ja haittaprofiilit sekä suuri riski toleranssille ja riippuvuudelle, jos käyttö jatkuu pitkään.

Yleisimmät haittavaikutukset ovat päiväväsymys, aivotoiminnan tilapäinen hidastuminen, huimaus, päänsärky ja suun kuivuminen. Erityisesti vanhuksilla unilääkkeet voivat lisätä kaatumis- ja muistinhäiriöiden riskiä. Pitkäaikaisessa käytössä voi kehittyä toleranssi, vieroitusoireet ja riippuvuus, jolloin lääke lopetetaan asteittain lääkärin ohjein.

Unilääkkeet tulisi käyttää vain lyhytaikaisesti ja aina mahdollisimman pienin tehokkain annos. Lääkärin valvonnassa hoitoa harkitaan usein yhdessä kognitiivisen käyttäytymisterapian unettomuuden hoidon (CBT-I) kanssa. Myös non-farmakologiset keinot, kuten säännöllinen unirytmi, kofeiinin ja alkoholin vältto, sekä rentoutumisharjoitukset, voivat tehostaa hoitoa. Käsittelyssä huomioidaan yksilöllinen tilanne sekä mahdolliset raskauden suunnitelmat ja muiden lääkkeiden yhteisvaikutukset.