nukahtamisen

Nukahtaminen tarkoittaa prosessia, jossa ihminen siirtyy hereilläolosta unen tilaan. Se on unirytmin alkupiste ja signaali siitä, että keho ja mieli siirtyvät pitempään uneen. Nukahtaminen merkitsee siirtymää ensimmäiseen unen vaiheeseen, ja siitä alkaa unirytmi, joka jatkuu NREM- ja REM-uniin.

Unisykli koostuu kevyestä NREM-unesta (vaiheet N1 ja N2), syvästä NREM-unesta (N3) sekä REM-unesta. Nukahtaminen on hetki, jolloin aivot siirtyvät hereilläolosta kevyempään uneen ja lopulta syvempään uneen. Aika, joka kuluu nukahtamiseen, kutsutaan nukahtamisen vasteeksi tai sleep onset latency (SOL). Aikuisilla normaali SOL on noin 5–20 minuuttia, mutta yksilölliset vaihtelut ovat suuria ja ne voivat muuttua iän, terveydentilan ja elämäntapojen mukaan.

Nukahtamiseen vaikuttavat useat tekijät, kuten valo ja vuorokausirytmi, kofeiini ja muut piristeet, alkoholi, stressi sekä päivän liikunnan ja aktiviteettien ajoitus. Säännöllinen unirytmi, rauhoittava iltarutiini, makuuhuoneen sopiva lämpötila ja esteettömyyden minimoiminen voivat helpottaa nukahtamista. Myös melatoniinin eritystä ja yksilöllisiä unirupeja säätelevät tekijät vaikuttavat nukahtamisen nopeuteen.

Käytännössä nukahtaminen on tärkeä osa terveellistä unta, mutta toistuvat vaikeudet aloittaa uni voivat viitata unihäiriöihin, kuten nukahtamisvaikeuksiin (unettomuus). Näissä tapauksissa hoitovaihtoehtoihin kuuluu unihygienia, kognitiivis-behavioraalinen hoito unihäiriöihin (CBT-I) sekä tarvittaessa lääkärin arviointi.