ultraäänilähdettä

Ultraäänilähde on laite tai ilmiö, joka tuottaa ääntä taajuuksilla, jotka ovat ihmisen kuuloalueen yläpuolella, tyypillisesti yli 20 kilohertsin (kHz). Nämä korkeat taajuudet ovat kuulumattomia ihmisille, mutta jotkut eläimet, kuten koirat ja lepakot, pystyvät aistimaan niitä. Ultraäänilähteitä käytetään monenlaisissa sovelluksissa lääketieteellisestä kuvantamisesta ja teollisista puhdistusprosesseista aina eläinten karkottamiseen ja tieteelliseen tutkimukseen.

Yleisimpiä ultraäänilähteitä ovat pietsosähköiset muuntimet, jotka käyttävät pietsosähköistä ilmiötä muuntaakseen sähköisen signaalin mekaaniseksi värähtelyksi ja siten ultraääniaalloiksi. Nämä muuntimet löytyvät esimerkiksi ultraäänikuvantamislaitteista, joissa ne lähettävät ja vastaanottavat ultraäänipulsseja kehon sisäisten rakenteiden kuvantamiseksi. Toinen tyyppi on mekaaninen ultraäänilähde, kuten pyörivä levy tai puhallin, joka luo ultraääntä ilmavirrassa tai värähtelyssä. Myös tietyt luonnonilmiöt, kuten vesiputoukset tai kitka, voivat tuottaa ultraääntä, vaikkakin yleensä heikommin ja epäsäännöllisemmin.

Ultraäänilähteiden toiminta perustuu energiaa lähettävään aineeseen tai laitteeseen, joka saa aikaan värähtelyjä väliaineessa, kuten ilmassa tai vedessä. Nämä värähtelyt etenevät pitkin ultraääniaaltoina, jotka voivat kuljettaa energiaa ja tietoa. Sovelluksesta riippuen ultraäänilähteitä voidaan suunnitella tuottamaan jatkuvaa ultraääntä tai lyhyitä pulsseja. Niiden teho ja taajuus vaihtelevat huomattavasti käyttökohteen mukaan.