ultraäänidiagnostiikassa

Ultraäänidiagnostiikka, usein kutsuttu vain ultraääniksi, on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka käyttää korkeataajuisia ääniaaltoja kehon sisäisten rakenteiden kuvantamiseen. Menetelmä ei käytä ionisoivaa säteilyä, mikä tekee siitä turvallisen ja laajalti käytetyn niin raskauden seurannassa kuin monien muidenkin sairauksien diagnostiikassa. Ultraäänilaite koostuu yleensä anturista, keskusyksiköstä ja näytöstä. Anturi lähettää ääniaaltoja kehoon, ja kun ne kohtaavat eri kudoksia, ne heijastuvat takaisin anturiin. Nämä heijastuneet signaalit käsitellään keskusyksikössä ja muodostavat reaaliaikaisen kuvan tutkittavasta alueesta.

Ultraääntä käytetään monenlaisiin tarkoituksiin. Raskaana oleville naisille se on keskeinen työkalu sikiön kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin seurannassa. Sitä käytetään myös gynekologisten tilojen, kuten munasarjojen ja kohdun, tutkimiseen. Vatsan alueella ultraäänellä voidaan kuvantaa maksaa, sappirakkoa, haimaa, munuaisia ja pernaa erilaisten poikkeavuuksien, kuten kivien tai kasvainten, havaitsemiseksi. Sydämen ultraäänitutkimus, eli ekokardiografia, antaa tietoa sydämen rakenteesta ja toiminnasta. Lisäksi ultraääntä voidaan hyödyntää pehmytkudosten, kuten lihasten ja nivelten, sekä verisuonten tutkimisessa. Menetelmä on kivuton ja yleensä ei vaadi erityistä valmistautumista, vaikka joissain tapauksissa, kuten vatsan alueen tutkimuksissa, saatetaan edellyttää paastoa.