ultraäänitutkimuksella

Ultraäänitutkimus, eli ultraäänikuvaus, on diagnostinen kuvantamismenetelmä, jossa kehon sisäelinten ja kudosten rakennetta havainnollistetaan reaaliajassa korkeataajuisten ääniaaltojen avulla. Tutkimuksessa käytetään transduktoria, joka sekä lähettää että vastaanottaa ääniaaltoja. Geeli parantaa ääniaaltojen siirtymistä ihon ja transduktorin välissä.

Sovellukset ovat moninaiset. Raskauden seurannassa ultraäänikuvaa käytetään sikiön kehityksen, istukan sijainnin ja lapsiveden määrän arviointiin. Vatsaontelon ja lantion elinten, kuten maksan, munuaisten, pernan ja sappirakon, sekä virtsateiden kuvaus on laajasti käytössä. Sydämen toiminnan tutkimiseen tehdään ekokardiografia, ja Doppler-tutkimus kertoo verenvirtauksesta. Myös kilpirauhanen, rintarauhanen sekä nivelten ja pehmytosien kuvaaminen on yleistä.

Edut ovat ei-ionisoiva säteily, kivuttomuus, nopeus ja mahdollisuus toistaa tutkimuksia. Se on yleensä turvallinen sekä potilaalle että sikiölle. Rajoitteita ovat kuvaan vaikuttavat tekijät kuten ylipaino, ilmavaivat suolistossa, luiden tai syvän rakenteen epäilyttävä näkyvyys sekä tutkijan ja laitteen suorituskyky.

Valmistautuminen riippuu tutkimuskohteesta; usein ei tarvita erillistä valmistautumista, mutta vatsan kuvaamiseen voidaan pyytää paastoa. Tutkimus kestää tyypillisesti 15–30 minuuttia, ja potilas asettuu rauhallisesti.

Ultraäänitutkimus on laajalti käytetty diagnostinen ja ohjauksellinen menetelmä terveydenhuollossa.