ulkopuolisuuteen

Ulkopuolisuuteen on suomalainen termi, jota käytetään kuvaamaan yksilön tai ryhmän asemaa yhteisössä, jossa he kokevat tai ovat määriteltyjä ulkopuolisiksi. Se kattaa sekä objektiivisen aseman eristyksen että subjektiivisen kokemuksen “ei kuulu joukkoon” -tuntemuksesta. Tilaa voidaan tarkastella sosiaalitieteellisesti, kulttuurintutkimuksellisesti ja oikeudellisesti.

Etymologia: sana koostuu adjektiivista ulkopuolinen (“outsider, foreign”) ja -suus (“tila, ominaisuus”), sekä illatiivisesta pääteestä -uun, joka ilmaisee suuntautumista tilaan “ulkopuolisuuteen”. Käsitettä käytetään sekä kuvaamaan ulkoisia rakenteita että henkilökohtaista kokemusta.

Käyttö ja merkitys: ulkopuolisuutta käytetään kuvaamaan tiloja kuten tietyn ryhmän asema yhteisössä, esimerkiksi maahanmuuttajien, etnisten minoriteettien tai muuten integroitumattomien yksilöiden kokemaa ulkopuolisuutta. Laajemmin se voi tarkoittaa toiseuden kokemusta arjen tilanteissa, kuten työssä, koulussa tai kulttuurisessa elämässä.

Suhde muihin käsitteisiin: ulkopuolisuus liittyy käsitteisiin kuten marginalisaatio, syrjäytyminen ja identiteetin muodostuminen. Se voi olla sekä rakenteellinen että subjektiivinen ilmiö, jolloin yksilö voi kokea ulkopuolisuutta jopa silloin, kun olosuhteet eivät muodollisesti estä osallistumista.

Kritiikki ja keskustelu: keskustelussa tarkastellaan, miten ulkopuolisuutta määritellään ja mitkä rakenteelliset tekijät sen syntyyn vaikuttavat. Kritiikin kohteena ovat usein normatiiviset odotukset ja se, miten yhteiskunta voi sekä tuottaa että lievittää ulkopuolisuuden kokemuksia.