Toiminnallisesti ulkopinnoitteiden tehtäviin kuuluu suojata materiaalia korroosiolta, kosteudelta, UV-säteeltä ja lämpötilavaihteluilta sekä estää maalipinnan halkeilua. Ne vaikuttavat myös ulkonäköön, värivalikoimaan ja pitkäaikaiseen huoltotarpeeseen. Yleisiä käyttökohteita ovat metallirakenteet ja teräspinnat, puu- ja komposiittipinnat sekä betonin julkisivut. Pinnoitteet valitaan ympäristön mukaan: kaupungin ja teollisuuden rasittama, mereinen tai lämpötilavaihteluilta raaemmin kärsivä alueet tarvitsevat erityisen kestävää ja UV-säteilyä kestoa.
Päätyyppejä ovat muun muassa metallipinnoitteet (epoksi- tai polyuretaanipohjaiset järjestelmät, sinkkipinnoitteet), akryylipinnoitteet puulle sekä elastomeeriset pinnoitteet betonille ja julkisivuille. Aineistoja määrittävät sekä sideaineet (esimerkiksi akryyli, alkydi, epoksi, polyuretaani) että täyte- ja lisäaineet, jotka vaikuttavat kestävyyteen, joustavuuteen ja vesipitävyyteen. Pinnoitteen valintaan vaikuttavat alustan kunto, ympäristöolosuhteet, haluttu elinkaari sekä sallittu ympäristökuormitus.
Käytännössä ulkopinnoitteiden valmistelu ja asennus sisältävät pintojen puhdistamisen, ruosteenpoiston tai vanhan pinnoitteen poiston, pohjustuksen sekä lisävarustelu ja lopullinen maalaus. Levitys voidaan tehdä ruiskuttamalla, sivelemällä tai rullamalla. Suositellut huolto- ja uusimisvälit riippuvat ympäristön rasituksesta sekä pinnoitteen tyypistä, mutta valtaosin uusimistarve on useita vuosikymmeniä vanhemman kylkeen.
Sertifiointi- ja standardialueella ulkopinnoitteita ohjaavat kansainväliset ja kansalliset standardit, kuten ISO 12944 -korroosionkestävän pinnoituksen sarjat sekä EN 1504 -rakenteiden suojaus. Suomessa noudatetaan ERI- ja SFS-standardeja sekä paikallisia rakennusmääräyksiä, jotka tukevat kestävän ja turvallisen pinnoitusratkaisun valintaa. Ympäristö- ja terveysnäkökohdat korostavat vähäpäästöisiä vesipohjaisia järjestelmiä sekä mahdollisia liuotinaineiden rajoituksia.