ulkoavaruuteen

Ulkoavaruuteen viittaa ihmisten ja robottien toiminta Maan ilmakehän rajojen ulkopuolella. Se kattaa miehitetyt ja miehittämättömät lennot sekä tieteellisen, teknisen ja kaupallisen tutkimuksen.

Historia ulkoavaruuteen alkaa rakettiluotantoon liittyvistä saavutuksista. Vuonna 1957 Neuvostoliitto laukaisi Sputnikin, ensimmäisen keinotekoisen satelliitin. Vuonna 1961 Yuri Gagarin kiersi Maata Vostok-1-lennolla, ensimmäinen ihminen avaruudessa. Apollo 11:n lento Kuuhun vuonna 1969 oli ensimmäinen ihmisen laskeutuminen kuuhun. 1998 Kansainvälinen avaruusasema ISS aloitti pitkäaikaisen miehitetyn tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön.

Nykyään ulkoavaruuteen suuntautuvat sekä valtiolliset avaruusjärjestöt että yksityiset toimijat. NASA, ESA, Roscosmos, CNSA ja JAXA sekä yritykset kuten SpaceX ja Blue Origin toteuttavat sekä miehitettyjä että miehittämättömiä lentoja. Tutkimus käsittää robottitutkimukset, satelliittipalvelut sekä kuun ja Marsin tutkimuksen. Artemis-ohjelma tavoittelee miehitettyä paluuta Kuuhun ja pysyvän läsnäolon rakentamista, osin Lunar Gateway -portaalin kautta.

Lainsäädäntö ja turvallisuus perustuvat Avaruuden yleissopimukseen (1967), jonka keskeisiä periaatteita ovat avaruuden rauhanomainen käyttö, ei-omistusoikeus ja vastuunjako. Lisäksi ohjeistukset koskevat avaruusjätteiden minimoimista sekä onnettomuuksien vastuukysymyksiä.

Haasteina ovat säteily, mikrograafinen painovoima, korkeat kustannukset sekä avaruusromu. Tulevaisuuden tavoitteet tähtäävät pysyvään ihmisen läsnäoloon avaruudessa sekä laajempaan kaupalliseen hyödyntämiseen ja tutkimukseen.