työvoimakustannusten

Työvoimakustannukset tarkoittavat työnantajan muodostamaa kokonaiskustannusta, joka syntyy henkilöstön palkasta sekä siitä seuraavista kuluista. Ne koostuvat sekä suoramaksuista että välillisistä menoista ja voivat vaihdella yrityksen toimialan, sijainnin ja työehtosopimusten mukaan.

Keskeiset komponentit ovat bruttopalkka tai palkkio sekä lakisääteiset ja sovitut sivukulut. Näihin kuuluvat työnantajan eläkkeensaanti- ja sosiaaliturvamaksut sekä mahdolliset työttömyys- ja tapaturmavakuutusmaksut sekä muut lakisääteiset vakuutukset ja maksut. Lisäksi työvoimakustannuksiin voivat sisältyä lomarahat, vuosilomakorvaukset sekä mahdolliset ylityö- ja iltalisät sekä suoritteisiin sidotut palkkioet.

Ryhmäin samankaltaisia kuluja kutsutaan usein pysyviksi ja muuttuviksi kustannuksiksi. Pysyvät kustannukset, kuten henkilöstön hallintoon liittyvät ylläpitokulut, eivät riipu välittömästi tuotetusta määrästä, kun taas muuttuvat kustannukset, kuten aktiivisesti maksettavat ylityökorvaukset ja muuttuvat edut, seuraavat työntekijämäärää ja tuotannon tasoa.

Työvoimakustannusten mittaaminen ja käyttötarkoitukset vaihtelevat. Yleisiä mittareita ovat kokonaiskustannus per työntekijä ja kustannus per tuotettu tunti tai yksikkö. Näitä arvoja käytetään hinnoittelussa, työntekijöiden tuottavuuden analysoinnissa, budjetoinnissa sekä päätöksissä ulkoistamisesta, automaatiosta tai henkilöstömäärän sopeuttamisesta.

Kokonaisuudessaan työvoimakustannukset ovat keskeinen osa yritysten kustannusrakennetta ja kilpailukykyä sekä talous- ja henkilöstöpolitiikan arvioinnin kohteena.