työviihtyvyys

Työviihtyys tarkoittaa työntekijän yleistä tyytyväisyyttä omaan työhönsä, tehtäviinsä ja työoloihinsa. Se on subjektiivinen kokemus, joka heijastaa sitä, koetaanko työ merkitykselliseksi, hallittavaksi ja arvojen mukaiseksi. Työviihtyys liittyy sekä työn mielekkyyteen että palkitsemiseen ja työympäristöön, ja se voi vaikuttaa yksilön motivaatioon ja hyvinvointiin sekä organisaation tuloksellisuuteen.

Keskeisiä tekijöitä ovat sekä sisäiset tekijät (työn mielekkyys, autonomia, monipuoliset tehtävät, palaute) että ulkoiset tekijät (palkka ja edut, työolosuhteet, johtaminen, työyhteisö sekä oikeudenmukaisuus). Myös etätyömahdollisuudet sekä työn ja perheen yhteensovittaminen voivat vaikuttaa. Malleissa kuten Herzbergin kahden tekijän malli ja Hackman–Oldhamin työominaisuusmalli korostuvat sisäisten tekijöiden merkitystä.

Mittaaminen tapahtuu tyypillisesti kyselyllä: arvioidaan sekä yleistä tyytyväisyyttä että osa-aluekohtaisia tekijöitä. Tunnetuimpia mittareita ovat Minnesota Satisfaction Questionnaire (MSQ) ja Job Satisfaction Survey (JSS), sekä yksittäiset globalitemit. Tulokset tukevat henkilöstöjohtamista sekä kehittämistoimenpiteiden suunnittelua.

Työviihtyvyydellä on selkeitä seurauksia: korkeampi tyytyväisyys liittyy parempaan tuottavuuteen, sitoutumiseen sekä pienempään vaihtuvuuteen ja sairauspoissaoloihin. Se vaikuttaa sekä yksilön että työyhteisön hyvinvointiin ja organisaation pitkäjänteisyyteen.

Kansainvälisesti tulkinnat vaihtelevat kulttuurien ja toimialojen mukaan, ja ajassa tapahtuvat muutokset, kuten joustavat työjärjestelyt, voivat muokata tasoja. Työviihtyvyys on tärkeä osa työmarkkinoiden ja organisaatioiden hyvinvointia ja kehittämistoimia.