työllisyysrakenteesta

Työllisyysrakenteesta tarkoittaa työvoiman ja työllisten rakenteellisia piirteitä: miten työ on jaettu toimialoittain, ammateittain sekä erilaisten työsuhteiden ja osaamistarpeiden mukaan. Se peilaa sekä talouden pitkän aikavälin kehitystä että hetkellisiä sykremuutoksia, ja siihen vaikuttavat muun muassa teknologinen edistyminen, toimialojen rakennemuutos sekä demografiset muutokset.

Työllisyysrakenteen keskeisiä ulottuvuuksia ovat toimialojen jakauma, ammatillinen rakenne sekä työaikojen ja työsuhteiden luonteet. Toimialoittainen jakauma kertoo, missä määrin työlliset työskentelevät palveluissa, teollisuudessa, rakentamisessa tai maataloudessa. Ammatillinen rakenne kuvaa eri tehtävien vaatimustasoa ja erikoistumista sekä korkeaa, keskitasoa tai alhaista koulutustarvetta. Työsuhteiden ja työaikojen osalta tarkastellaan kokoaikaisen ja osa-aikaisen työn sekä määräaikaisten ja vakituisten sopimusten suhteita. Osaamistarpeiden kehitys ja koulutuksen tila sekä jatkuva oppiminen muokkaavat osaamisen kysyntää ja tarjontaa.

Rakenne muuttuu väestön ikääntyessä, työn jakautuessa eri alueille ja sukupuolien osallistumisen erilaisissa rooleissa. Digitalisaatio, automaatio sekä globalisaation vaikutukset voivat vahvistaa joitakin sektoreita ja heikentää toisia. Työllisyysrakenteen seuraaminen perustuu tilastoihin, kuten työvoima- ja työllisyyslukuihin sekä koulutusasteisiin, joita käytetään politiikkatoimien suunnittelussa. Keskeisiä välineitä ovat koulutus ja uudelleenkoulutus, aktiiviset työmarkkinatoimet sekä työvoiman liikkuvuuden edistäminen.