työkuormituksesta

Työkuormitus tarkoittaa työntekijälle osoitettujen tehtävien määrän, vaativuuden ja aikapaineen kokonaisuutta, joka kohdistuu tiettyyn ajanjaksoon. Siihen sisältyvät määrälliset tekijät kuten työmäärä ja tehtävien monimutkaisuus sekä ajalliset tekijät kuten tiukat määräajat, nopeat työnopeudet sekä keskeytykset ja vuorotyö. Psykososiaaliset tekijät, kuten stressi, päätösten paine ja vuorovaikutus työyhteisössä, kuuluvat myös. Työkuormitus syntyy sekä työn suunnittelusta että resurssien riittävyydestä organisaatiossa.

Työkuormituksen mittaaminen pohjautuu sekä subjektiivisiin kokemuksiin että objektiivisiin tietoihin. Työntekijöiden itsearvioinnit sekä työaikojen, tehtävien luonteen ja poissaolojen analysointi ovat yleisiä keinoja. Käytössä ovat myös kyselyt sekä muita mittareita, joiden avulla havaitaan liiallinen kuormitus ja sen taustatekijät.

Liiallinen työkuormitus on yhteydessä sekä fyysisiin että psyykkisiin terveysvaikutuksiin. Pitkäaikainen korkea kuormitus voi lisätä väsymystä, univaikeuksia, stressiä ja mielenterveyden ongelmia sekä lisätä tapaturmariskiä ja kroonisia sairauksia. Se heijastuu myös työtehoon, virheisiin ja henkilöstön vaihtuvuuteen.

Kuormituksen hallinta edellyttää monipuolista työjärjestelyä: riittävä henkilöstö, oikea työnjako, joustavat aikataulut ja palautumismahdollisuudet sekä tauot. Työn uudelleenjärjestely, teknologian käyttö ja työn mielekkyyden lisääminen voivat keventää kuormitusta. Esihenkilöiden tulisi tunnistaa varoitusmerkit ja tukea osallistumista ratkaisuissa.

Työkuormituksen hallinta kuuluu usein työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön piiriin. Riskinarvioinnissa kiinnitetään huomiota psykososiaalisiin tekijöihin sekä työn organisointiin, ja ohjeistukset korostavat systemaattista seurantaa sekä työntekijöiden osallistumista ratkaisuissa.