työelektrodiin

Työelektrodi on sähkökemiallisessa mittauksessa ja elektrolyysissä käytetty elektrode, jonka pinnalla tapahtuu analyytin hapettuminen tai pelkistyminen. Se on yksi kolmesta yleisesti käytetystä elektoriparista, jossa ovat työelektrodi, viitteellinen elektrodi ja vastaelectrodi. Potentiostat säätää työelektrodiin kohdistuvan potentiaalin suhteessa viitteelliseen elektrodiin ja mahdollistaa virran kiertämisen vastaelectrodiin kautta.

Työelektrodin valinta vaikuttaa reaktion kineettisiin ominaisuuksiin, yli- ja alipotentiaalien sekä mahdollisten adsorptioilmiöiden vaikutuksiin. Yleisimmät materiaalit ovat hiiliväriä edustavat hiiletrans-käsittelyt (glassy carbon), platina, hopea, kulta sekä hiilikuitu- ja diamenttimuodot kuten boron-injodidodiamantti. Muodot vaihtelevat levyistä ja diskistä mikroelektrodeihin sekä erilaisiin pinnoitettuihin tai tulostettuihin elektrodiin. Koko ja muoto vaikuttavat näytteen määrityksen herkkyyteen sekä vasteen nopeuteen.

Käyttö konfiguraatiossa: kolmielektrodinen järjestelmä, jossa työelektrodi on potentiaalisesti hallittu suhteessa viitteelliseen elektrodiin ja virta palautuu vastaeletrodiin. Tutkimuksessa ja analytiikassa käytetään usein syklivoltammetriaa, kronoamperometriaa sekä impedanssimetritriaa ja muita elektroanalyyttisia menetelmiä, joiden tulkintaan työelektrodiin liittyvät ominaisuudet ril.

Työelektrodi voi herkistyä saasteille tai pintareaktiolle, joten pinnan esikäsittely ja mahdollinen modifiointi ovat yleisiä toimenpiteitä tulosten luotettavuuden parantamiseksi.